tiistai 1. marraskuuta 2022

 

Sattuman satoa vai harkittu teko

Ystävyyttä yli rajojen – Mieskuorot Laulun Ystävät ja Esmila

Hyvä tietää

Aluksi on määriteltävä, mitä tässä tapauksessa tarkoitetaan rajoilla ja ystävyydellä. Kyseessä ovat maakunnat Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Nykysuomen sanakirjan mukaan ystävyys tarkoittaa ystävysten suhdetta toisiinsa, ystävysten välistä kiintymystä, luottamusta, arvonantoa ja kumppanuutta. Tässä tapauksessa myös lauluveljeyttä. Lisäksi on määriteltävä, mitä ovat mieskuorot Laulun Ystävät ja Esmila. Laulun Ystävät on vuonna 1914 perustettu turkulainen ja Esmila espoolainen runsaat 40-vuotias mieskuoro.



Alkulähteellä

Sattuma korjaa satoa – niinkin on sanottu. Tässä tapauksessa yhden laulajan muutto paikkakunnalta toiselle on saanut aikaan kahden kuoron ystävyyden. LY:n puheenjohtajana toimi useita vuosia Markku Ruokoniemi. Syystä tai toisesta Kauniainen tuntui kauniilta kohteelta. Vannoutuneena kuoromiehenä Markku halusi laulaa kuorossa ja sellainen löytyikin uuden kodin lähettyviltä – Esmila. Kuoro sai uuden kakkostenorin. Markku ei kuitenkaan unohtanut Turkua – soiteltiin ja postiteltiin entisten kuoroveljien kanssa. Joku heistä (= Herkko itse [toim. huom.]) kertoi, että olisi kiva tehdä yhteistyötä Esmilan kanssa. Markku oli samaa mieltä. Siitä se alkoi.

Laulun Ystävät

LY:ssä oli tapahtunut paljon vuoden 2021 aikana. Puheenjohtajan tehtävät Markku luovutti Jukka Laiterälle ja taiteelliseksi johtajaksi kutsuttiin FM Nikke Isomöttönen. Katse tulevaisuuteen muutoksineen oli vahvalla pohjalla. Kuoron ”vuosikellon” yhtenä tapahtumana oli syksyisin pidettävä kirkkokonsertti. Tälle pohjalle LY:n toimintasuunnitelmaan kirjattiin kirkkokonsertti. Ajankohta ja konserttipaikat sovittiin. Mukaan tulivat kiinteästi Esmilan puheenjohtaja Tero Turkka ja diplomikuoronjohtaja Helge Körvits. Myös tämän kuoron toimintasuunnitelma sai mielenkiintoisen lisäyksen. Kokoonnuttiin ja soiteltiin – asia eteni!

Sivuhuomautuksena on mainittava, että nyt LY:n uudessa ystävyyskuorossa on vahva ly-läinen henki – kuorossahan laulavat Jaakko Kivinen ja kaksi LY:n entistä puheenjohtajaa, Markut Ruokoniemi ja Majaniemi.



Korona

Kaikki ei kuitenkaan mennyt, kuten oli sovittu. Korona, jota tässä tapauksessa ei sovi sotkea Latvian kansallispeliin korona, tuo vihonviimeinen pandemia, mutkisti asioita. Periksi ei kuitenkaan annettu. Odoteltiin parempia aikoja ja päädyttiin vuoden 2022 lokakuuhun. Kalenteriin merkittiin päivät 28.10. ja 29.10. Ohjelma oli kasassa, voitiin aloittaa harjoittelu.

Arvostelua

Nykyään lehdistön kulttuuriarvostelijat ovat vähissä – keskitytään maailmanmenoon. Onneksi paikalla oli todellisia arvostelijoita/kriitikoita – yleisö. Taputukset konserteissa ja myöhemmin suullisesti tai sähköisesti julkituodut mielipiteet olivat sitä parasta ja aidointa palautetta/arvostelua. Helle siitä kiitos. Heitä oli paikalla runsaasti, Espoossa kirkko täynnä ja Turussa kuoron takarivistä laskettuna 287 tai jotain. Hieno

Solistit

Konserttien solistit olivat ”kirsikkana konserttikakussa”. Kaksi maailmanluokan urkuria, Ville Urponen ja Marko Hakanpää, antoivat hienon lisämausteen omilla esiintymisillään. Lisäksi De profundiksenkin myötä mainetta saanut Lauri Lehtikangas osoitti hienosti laulajan taitonsa. Jorma Hermonen johdatteli omalla lukemisellaan kuulijat Sydämeni laulun tunnelmaan.



Puuhakkaat

Tällaista konserttikokonaiusuutta ei saataisi aikaan, ellei mukana olisi puuhakkaita ihmisiä. Varmaan molemmilta paikkakunnilta löytyy runsaasti henkilöitä, joiden työpanos oli

merkittävä. Esopoolaiset tietävät omansa. Varmaan molempien kuorojen puheenjohtajien, Tero Turkan ja Jukka Laiterän, työpanosta ei voida unohtaa. Yhteydenpito ja suunnittelu jää monta kertaa harvojen harteille – tällä kertaa kyseisten miesten hartiat kestivät hyvin. Turussa monesta olivat vastuussa Pirjo ja EskoVuori, ruokailusta Samuli Lehto, taltioinnista Reijo Mäkynen ja Reima Orvasto, joka vastasi myös upeista ohjelmalehtisistä sekä pitkälti markkinoinnista. Tältä osin onnistuttiin hyvin. Kirkot täyttyivät kuulijoista kiitettävästi. Eikä sovi unohtaa Pekka Salmista, LY:n varalaulunjohtajaa, joka oli taiteellisen johtaja hyvänä apuna. Monta muuta nimeä vielä mahtuisi tämän otsikon alle.



Karonkka

Kunnon konserttiketju huipentui LY:n salissa pidettävään karonkkaan. Allekirjoittanut ei päässyt mukaan, mutta huhupuheiden perusteella ruoka oli hyvää, juomia riitti ja laulu kaikui. Siis aivan oikea karonkka. Ja LY:n sali jäi kuulema lähes käyttökelpoiseen kuntoon. Sinne seuraavaksi laulamaan joulusta.

Taiteellinen johto

Kuorojen onnistumiset takasivat kaksi ammattitaitoista, innostavaa taiteellista johtajaa, diplomikuoronjohtaja Helge Körvits ja FM Nikke Isomöttönen. Molempien johtajien asenteesta huokuin vahva luottamus laulajiin. Yksikään laulaja ei kokenut oevansa yksin -olimme hyvissä käsissä. He olivat laatineen onnistuneen ohjelmiston – pitkälti tuttuja ja turvallisia teoksia keskeisiltä säveltäjämestareilta – Sibeliusta, Madetojaa, Kuulaa, Palmgrenia.




Nikkeä lainaten:

Hei kaikki

”Suuret kiitokset Esmilan kanssa tehdyistä yhteikonserteista! Tunnelma konserteissa oli upea, yleisöä paljon ja kuorot onnistuivat hienosti! Tästä on hyvä jatkaa – nyt näytimme yleisölle, mitä meiltä on lupa odottaa.”



Turussa 30.10.2022 Herkko Rautakorpi

Loppukommentti

Eihän tämä tähän jää! Seuraavina vuosina uudelleen, eikös vain Mieskuoro Laulun Ystävät ja Mieskuoro Esmila!

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Laulun Ystävien vuosikello – mikä se on?

Kun tein viimeisintä LY:stä tehtyä juhlajulkaisua, pohdin tietysti, mitä kaikkea Laulun Ystävät on tehnyt sadan vuoden aikana. Jossakin vaiheessa halusin tarkastella, mitä kuoro on tehnyt tai tekee yhden vuoden aikana. Otin käyttöön sanaa VUOSIKELLO.  Sana on määrittely vuoden 1988 Nykysuomen sanakirjassa: Yhdellä vetämällä vuoden käyvä kello. Myöhemmin sanaa on ruvettu käyttämään kuvaamaan yhteisöissä vuosittain toistuvaa toimintaa.

Kun kelloon yhdistetään tuntien paikalle vuoden kuukaudet, saadaan aikaan vuoden mittainen toimintakausi. Näin myös Laulun Ystävissä. Olen tervehtinyt kuorolaisia joulukalenterilla, jossa on kuva/kuukausi.  VUOSIKELLO on kuvattuna juhlajulkaisun viimeisellä aukeamalla (Laulu on uskoa aurinkoon).

LY:n 100-vuotisjuhlajulkaisun "Laulu on uskoa aurinkoon" esilehdillä on kuvattu graafisesti vuoden 2015 aikainen vuosikello.

Saman kirjan ensimmäisellä aukamalla on esilehteen tallennettu koko satavuotinen historia graafisena esityksenä. 

Kuka tai ketkä pitävät huolta kellosta?

Kyseessä ei ole patterilla käyvä kello, vaan kello, joka vaatii säännöllistä vetämistä. Yli sadan vuoden aikana vetäjät ovat vaihtuneet ja kello on käynyt, joskus hiukan jätättäen, joskus edistäen. Vetovastuussa ovat olleet tietysti kuoron hallituksessa olevat, ennen kaikkea puheenjohtajat sekä taiteelliset johtajat. Mutta ei sovi unohtaa aktiivisia rivilaulajia, jotka ovat toiminnallaan osoittaneet, että laulamisen lisäksi tarvitaan paljon muutakin. Esimerkkeinä ovat vuoden eri aikoina tapahtuva toiminta, olipa kyseessä Weterani Weljet, jumppa, ”Kiurut”, pelaavat Hermannit, ulkomaan matkat tai monet pienryhmäkeikat. Näin kello käy ja pysyy ajassaan.

Perinne vai perintö

Reilun sadan vuoden ajalta kelloon on tullut erilaisia pysyviä tai lähes pysyviä tapahtumia. Osaa niistä voidaan hyvällä syyllä kutsua perinnetapahtumiksi, traditioiksi. Niistä vanhimmat ovat kestäneet noin sata vuotta. Uusia pysyviä tapahtumia on tullut mukaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Luenkin perinnetapahtumiksi sellaiset, jotka ovat kestäneet LY:n toiminnassa kymmeniä vuosia. Nykysuomen sanakirjasta löytyy sana perinne, joka määritellään seuraavasti: Peritty tapa t. -tieto, perimä-, perinnäis,- perintäapa t. -tieto, traditio

Vuosikello

Kello on vedetty ja käynti alkaa tammikuun ensimmäisen päivän ensimmäisellä minuutilla.

Tammikuu

Kuoro on toimintasuunnitelmassaan määritellyt, mitä vuoden aikana tapahtuu. Tammikuu on valmistautumista tulevaan. Konserttikirjoja selatessa huomaa, että harvassa ovat esiintymiset – sellaisiakin kyllä löytyy, ensimmäiset vuodelta 1916 taiteellisen johtajan ja kuoron perustajan Walfrid Wahlroosin ajalta. Tammikuun viimeistä sunnuntaita vietetään sisällissodan alkamisen muistoksi Tammisunnuntain nimellä, jota reserviupseerit ovat huomioineet illallistamalla ravintola Pohjassa mm. Laulun Ystävien musiikin siivittämänä. Uudeksi perinteeksi on kaavailtu uusille laulajille tarkoitettua kuoroinfoa, joka on tarkoitus järjestää aina kauden alkajaisiksi.

Helmikuu

Vuosisadan aikana helmikuussa on ollut toimintaa jo runsaammin. Esiintymisiä on ollut reilut kymmenen. Tärkein tapahtuma lienee kuoron ensimmäinen virallinen konsertti 21.2.1915. Sama päivämäärä voidaan laittaa perinnelistalle. Kuoron ensimmäisissä säännöissä ko. päivämäärä kirjattiin viralliseksi vuosijuhlapäiväksi. Päivämäärä on muuttunut lukuisia kertoja syystä jos toisesta, mutta vuosijuhlan viettäminen helmikuussa on säilynyt. 

Maaliskuu

Vuosittain pidettyjä konsertteja on historian aikana pidetty lähes kolmeakymmentä – voidaan puhua ainakin tavasta, jos ei vielä perinteestä. Mutta perinteisiin voidaan laskea Neljän kaupungin kvartettikilpailut, johon LY osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1981. Tämä tapahtuma on voimissaan.

Huhtikuu

Tätä kuukautta voidaan pitää kevätkonserttien perinnekuukautena. Konserttikirjoista löytyy vuosisadan varrelta noin 70 konserttia, joissa aiheena on ollut kevät, mutta myös muutakin. Parhaimmillaan konserttisali tai muu konserttipaikka on täyttynyt kuulijoista. Näissä konserteissa on etsitty joitain uutta – on pienryhmiä ja ohjelmisto on ollut kevyempää mieskuoromusiikkia.

Toukokuu

Ensimmäinen LY:lle perinteeksi tullut tapahtuma on vuodelta 1918, kun kuorolaiset ovat kokoontuneet laulamaan Vapulle, ensin Petreliuksen puistossa, sitten torin nurkalla ja viimeksi Taidemuseon mäellä. Tämä tapahtuma on koonnut paikalle runsaasti laulajia, mutta myös yleisöä. Toukokuussa pidettyjä konsertteja on ollut reilut 20. Tähän kuukauteen osuvat myös laulukauden lopettajaiset, jossa saunomisen ohessa lauletaan ja kehutaan toisiamme. Into näihin tapahtumiin on hiukan hiipunut.

Kesäkuu

Kesäkuu on lomailun aikaa. Kuoron kesäesiintymiset ovat osuneet erilaisiin matkoihin joko kotimaassa tai kauempana ulkomailla. Monelle kuorolaiselle on jäänyt pysyvästi mieleen Japanin matka 8.6.–11.6.1997.  Onkohan kesäkuu kellon vuosihuollon aikaa?

Heinäkuu

Tämä kuukausi on vielä hiljaisempaa aikaa kesäkuuhun verrattuna. Totta kai jotain on tapahtunut vuosisadan aikana myös heinäkuussa. Hyvänä esimerkkinä voisi olla Savonlinnan Oopperajuhlille osallistuminen 11.–17.7.1990.

Elokuu

Kuoron toiminnassa on tapahtunut ja tapahtuu vuosihuollosta tulleen kellon tarkastelu. Tarkkaillaan kuukauden toisen puoliskon päiviä. Kuoron hallitus on varmaan kokoontunut, nykyään varmaan etänä ja ensimmäiset syyskauden harjoituspäivät on merkitty kalentereihin. Sulkapalloilijat pakkaavat pelikassejaan. Joskus on kokoonnuttu syyskauden avajaisiin (vrt. kevätkauden lopettajaiset). Konsertteja ei ole juurikaan ollut. Sen sijaan on osallistuttu turkulaisten kuorojen yhteiseen Aurajoki raikaa -tilaisuuteen ja kierretty turkulaisissa ravintoloissa. 

Syyskuu

Tunnollisimmat ovat etsineet nuottikansiot ja valmistautuneet syksyn ensimmäisiin harjoituksiin. Taiteelliset johtajat ovat pähkäilleet, millainen ohjelmisto otetaan harjoituksiin –onhan tulossa kiireinen syyskausi. Konserttikelpoisuus on vielä hakusessa tässä vaiheessa vuotta. Odotellaan ja harjoitellaan. Syksy on ehkä tärkein uusien laulajien rekrytointiin tähtäävää aikaa, jota varten toivotaan uuden infotilaisuusperinteen edesauttavan. 

Lokakuu

LY:n kirjanpidon mukaan lokakuussa kuoro on jo herännyt ”kesähorroksesta”. Kuoron toiminnan ajalta sieltä löytyy noin 20 konserttia, joista esimerkkinä 30.10.1980 Loimaalla pidetty konsertti. Siis oikea matkakonsertti.

Marraskuu

Kuukautta voidaan pitää hyvällä syyllä syyskauden varsinaiseksi startiksi. Tähän kuukauteen tulivat mukaan syyskonsertit, joiden määrä on lähennellyt kolmeakymmentä. Ohjelmisto on rakentunut hengelliseen musiikkiin, varmaan syystä, että kuorolla on tässä vaiheessa vuotta vanhaa ja tuttua ohjelmistoa. Siis varman päälle laulamista. Tämä melkein perinne, mutta tapa kuitenkin, on viime vuosina hiipunut syystä jos toisesta.

Joulukuu

Kyseessä on kuukausi, jolloin kuorolla tai pienemmillä lauluryhmillä esiintymisiä on viikoittain.

Jo vuonna 1930 kuoro osallistui Akateemisen Karjala-seuran itsenäisyysjuhlaan. Vuonna 1932 Reserviupseeriliitto (perustettu v. 1931) jatkoi AKS:n perinnettä, joka on jatkunut tähän päivään asti aktiivisten reserviläisten ja laulajien ylläpitämänä. Tähän tärkeään päivään ovat liittyneet vuosikymmenien ajan käynnit sankarihaudoilla sekä sotilaskodissa, jossa on ylistetty isänmaata ja valmistauduttu jouluun. Lisäksi historian kirjoista löytyy mainintoja isänmaallisista tapahtumista, joihin LY on osallistunut Turussa tai lähiseuduilla.

Kuoro on halunnut juhlia isänmaataan omalla Isänmaallisella juhlallaan vuodesta 1980. Konserttisarja on jatkunut erilaisissa muodoissa tähän päivään saakka. Niissä konsertissa kuoro on jakanut stipendejä lahjakkaille muusikoille tai musiikintekijöille. Tämän perinteen osalta on muistettava, että kello melkein pysähtyi, mutta onneksi Weterani Weljet ovat pitäneet vuosikellon käynnissä.

Vuoden 1999 kalenterista joulukuun kohdalta löytyy merkintä omasta joulukonsertista, joka pidettiin Mikaelinkirkossa. Tästä on tullut tapa, jopa perinne, josta kuoro on pitänyt kiinni poikkeuksena harmillinen korona-aika.

Kuorolle perinteeksi laskettavat tapahtumat ovat vuonna 2008 aloitetut Aninkaisten Rotary-klubin joulukonsertit Tuomiokirkossa.

Yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä perinteistä on Joulurauhan julistus. Turun kaupunki pyysi vuonna 1962 kuoroa tehostamaan joulurauhan julistamista. Mukaan tuli ensin radio, sitten TV-esitykset.  Tästä alkoi kuorolaisten keskuudessa paikan haku kuoron eturivistä. Nykyään Mieskuoro Laulun Ystävien kanssa on laulamassa Mieskuoro Naskalit. Perinne jatkuu koronasta huolimatta – missä muodossa, sen aika näyttää.

Joulun ajan perinteisiin voidaan lukea kuoron pienryhmäesiintymiset Mikaelinkirkossa joulupäivän aattona sekä osallistuminen joulupäivän jouluhartauteen Suikkilan seurakuntasalissa. Nämä esiintymiset ovat olleet vuosia kestänyttä yhteistyötä Mikaelin seurakunnan kanssa.

Joulukuu/tammikuu – vuoden vaihde

Perinnetapahtuma, joka on kirjattava joulukuun puolelle, on vuonna 1922 LY:n aloittama Uudenvuoden vastaanottotapahtuma Turun tuomiokirkon portailla. Mukana on ollut alusta saakka Porin Rykmentin soittokunta ja myöhemmin Turun Laivaston soittokunta. Vanha vuosi on siis vaihtunut uuteen sata kertaa (v. 1922) laulaen, soittaen ja puheita kuunnellen sekä Tuomiokirkon jouluhartaustilaisuudessa. Nyt tämä satavuotias perinne on maailman muuttumisen myötä kaluttu loppuun yhteistyökumppanien vetäydyttyä. Monet laulajat ja turkulaiset kaipaavat kuitenkin tätäkin arvokasta tapahtumaa.

Kaiken kaikkiaan

Laulun Ystävien kultaisen vuosikellon vieteri on vedetty täyteen myös tulevaisuutta ajatellen. Kellon viisarit jatkavat kulkuaan, mutta toivottavasti jossakin kohdin hetkeksi pysähtyen – ainakin kuoron perinteiden kohdalla. Vastuu siitä, että kello käy jatkossakin, kuuluu kaikille laulajille, hallinnolle ja taiteelliselle johdolle unohtamatta ystäviä lähellä ja kaukana.

Perinteistä ovat kuihtuneet pois mm. Naistenkerho, yhteisö, jolle saamme olla kiitollisia. Weterani Weljet – vahvaa perinnettä sekin, sinnittelee vielä omine haasteineen.

Aluksi toin esille sanan perintö. Se ei ole turha sana kuoromme elämässä. Sanan määritelmä ”vainajan jäämistö, joka lain nojalla siirtyy perillisille; perillisen saama omaisuus, perintöosa – osuus…” 

Perintö voi olla myös kulttuurinen perintö, joka siirtyy sukupolvilta toisille. Perinteet voivat hiipua tai uusia tulee tilalle. Mutta perintö, minkä vanhempi laulajapolvi on antanut meille ”nuoremmille”, se säilyy, toivottavasti.  Perintönä olemme saaneet paljon sellaista, mistä meidän on yhdessä pidettävä kiinni. Saamme harjoitella omissa toimitiloissamme ja varallisuutta riittää tärkeimpiin kulumenoihin.

Yksi perinnöistä on kautta aikain ollut vahva LY-läinen veljeshenki, jota emme saa unohtaa nyt, emmekä tulevaisuudessa.

Turussa 9.1.2022
Herkko Rautakorpi

perjantai 31. joulukuuta 2021

Perinne, jota kesti sata vuotta

Lähes vuosisadan ajan ovat vanha ja uusi vuosi vaihtuneet sävelten saattamina Turun tuomiokirkon portailla. Aikakirjat kertovat, että tapahtuma on saanut alkunsa vuonna 1922. Allan Saari, vahva vaikuttaja Laulun Ystävistä, kertoi 12.12.1979 tehdyssä haastattelussa tapahtuman faktoja.

Turun Sanomat 12.12.1979
Turun Sanomat 12.12.1979.

Hän luki sanomalehti Uuden Auran ilmoituksen, joka oli 30.12.1923 päivän lehdessä. Näin lehteen oli kirjoitettu: ”Traditionaalinen Uuden Vuoden vastaanotto, kaunis tapa, jonka LY viime vuonna pani alulle ja joka yleisössä herätti harrasta mieltymystä, on tänä vuonnakin saapa samanlaisen ilmauksensa. LY nimittäin esittää uudenvuoden aattona kello 12 Tuomiokirkon portailla muutamia lauluja, joita tänä vuonna on Porin Rykmentin Soittokunta lupautunut säestämään ja toivottavasti yleisö tänäkin vuonna tuhatlukuisena tähän juhlallisuudessaan ainutlaatuiseen tilaisuuteen saapuu.” Samasta artikkelista ilmenee, että soittokunta on tullut mukaan alusta alkaen. Porin Rykmentin soittokunta (perustettu 1918) puhalsi ensimmäiset säestystahdit laulajille. Myöhemmin yhteistyösoittokunnaksi on vaihtunut Turussa toimiva Laivaston soittokunta, joka on perustettu vuonna 1919 meripataljoonan soittokunnaksi. 

Porin Rykmentin soittokunta vuonna 1922
Porin Rykmentin soittokunta vuonna 1922. Kuva Museovirasto.

Laivaston soittokunnan ja Laulun Ystävien yhteistyö on ollut jatkuvaa ja antoisaa Tuomiokirkon portailla ja joulurauhan julistuksen yhteydessä Raatihuoneen torilla sekä useissa konserteissa ja isänmaallisissa tilaisuuksissa. Kuitenkaan aina ei soittokunta ole ollut mukana. ”Jos pakkasta oli liikaa, ei messinki soinut – mutta poikien kurkut kaikuivat sitäkin komeammin!” Näin muistelee Allan Saari ja toteaa vielä: ”Tämä on virallinen tieto”. 

Vuosien saatossa mukaan on tullut uudenvuoden hartaus juuri ennen vuodenvaihdetta. Tuomiokirkon parvelta kuoro on esittänyt soittokunnan säestyksellä mm. Finlandian. Samalla on voitu hiljentyä kiittämään menneestä vuodesta ja odottamaan sitä parempaa uutta vuotta. Parvelta on siirrytty kirkon portaille, jossa pidettävän tilaisuuden juhlavuutta on korostanut Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan lausuma uudenvuoden tervehdys kaupunkilaisille. Portailla on seisty sadan vuoden aikana sateessa, tuiskussa, pakkasessa tai lumikinosten keskellä – aina on oltu mukana. Mikäpä on ollut juhlallisempaa, kun laulaa Maamme-laulu ennen ilotulitteiden pauketta ja sihinää.

Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–15
Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–2015.

Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–15
Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–2015.

Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–15
Uudenvuoden vastaanotto vuonna 2014–2015.

Ajattelen mielessäni idean isää, Allan Saarta ja hänen laulajaveljiään. Sain olla mukana haastattelemassa häntä kuoron julkaisuihin. Haastattelussa Allan kertoi myös uudenvuodenvastaanotosta ja sen synnystä. Tämän tapahtuman alkuaikoina myös lehdistö kirjoitti sivun mittaisia artikkeleja LY:stä ja perinteestämme. Voimme varmaan jokainen laulaja, vanha tai nuori, olla ylpeitä menneiden sukupolvien arvokkaasta työstä. He halusivat, että LY näkyy ja kuuluu ainakin turkulaisille uudenvuoden aattona. Parhaimmillaan kuulijoita kokoontui kirkkoaukiolle tuhansittain, sittemmin vesisateen vihmoessa reilut sata. Juhlakirjassamme on Pauli Viljasen juttu, kuinka hän myöhästyi lauluesityksestä, koska juuttui väkijoukkoon. Näin maailma muuttuu. 

Tämä kuorollemme rakas perinne, uudenvuodenvastaanotto Tuomiokirkon portailla, saavutti sadan vuoden iän vuoden 2021–2022 vaihteessa. Tilaisuus veti samalla viimeiset henkäyksensä koronapandemian jyllätessä. Vuodet 2020 ja 2021 jäivät koronarajoitusten vuoksi väliin, mutta myös Turun kaupunki ja sen myötä myös Laivaston soittokunta vetäytyivät osuudestaan. Kuoron edustajat kävivät neuvotteluja seurakuntien kanssa siitä, jatketaanko kuitenkin yhteistyötä uudenvuoden hartaudessa. Kuoron hallitus teki lopulta raskaan päätöksen, että perinteen päättämisen aika oli tullut. Vuodenvaihteen esiintymiseen on ollut vaikea saada laulajia, ja tilaisuus olisi tullut myös taloudellisesti kuorolle rasitteeksi. 

Mikä on kuoromme perinteiden tilanne tulevaisuudessa – vappuna Taidemuseon mäellä, joulurauhaa julistamassa Vanhalla Suurtorilla, itsenäisyyspäivänä sankarihaudoilla ja monet perinteiset konsertit vuoden aikana – sen tulevaisuus näyttää. Yksi perinteistä, Tuomiokirkon vuosittani vaihtuva kuusi, pitää pintansa. Kun omat laulumme loppuvat portailla, voimme valaistun kuusen ohi kulkiessamme ajatella: Olemme laulaneet kuusen juurella uudenvuodenaattona lukuisia kertoja ja komiasti! 

@Herkko Rautakorpi

tiistai 2. helmikuuta 2021

Historiallinen katsaus vuosijuhlien menneisyyteen ja nykyaikaan

Kun tarkastelemme pitkällä aikavälillä Mieskuoro Laulun Ystävien toimintaa, on todettava, että kuoro on kohtuullisen vanha, käytetäänpä mittapuuna mitä yksikköä tahansa. No, kilot käy, mutta metri on vähän huono. Vuosissa mitattuna kuoro on mieskuorona Suomen vanhimpia. Kuoro syntyi kanttori Wahlroosin ansiosta vuonna 1914. Alkuunsa toimittiin laulavana yhteisönä ilman virallista rekisteröintiä ja sääntöjä. Sellaiset saatiin aikaan, rekisteröinti 13.1.1924 ja säännöt syntyivät myös.

Ensimmäisessä sääntökokoelmassaan kuoro on määritellyt tarkan ajan kuoron vuosijuhlalle. Sääntöjen 28§ kertoo: Vuosijuhlansa viettää lauluseura 21. helmikuuta. Ensimmäisiltä vuosilta ei ole kuoron toimintakertomuksia, mutta onneksi on historiankirjoja, joista asioita voi tarkastella.

Ensimmäiset merkinnät

Kuoron ensimmäisessä julkaisussa kerrotaan, että 20.2.1916 kuoro järjesti ensimmäisen vuosijuhlansa. 30.1.1917 pidetyn kokouksen jälkeen on voitu seurata kuoron toimintaa kirjallisten todistuskappaleiden perusteella. 9.2.1917 pidetyssä kokouksessa valittiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, varalaulunjohtaja, sihteeri eli kirjuri, kassanhoitaja, musiikkilautakunta ja klubimestari. Samassa kokouksessa päätettiin pitää vuosijuhla 18.3.1917 kaupungintalon juhlasalissa. Seuraava varma merkintä vuosijuhlasta on vuosikertomuksessa vuodelta 1926 – johtuu varmaan siitä, ettei vuosien 1918–1925 vuosikertomuksia ole löydetty tai niitä ei ole tehtykään. Kuoro eli tiettyä käymiskautta taiteellisten johtajien ja puheenjohtajien vaihdoista johtuen. LY toimi kuitenkin konsertoiden ja toimintaansa kehittäen. Vuosikokouksessa 16.2.1920 kuoro oli antanut johtokunnan tehtäväksi tarkistaa yhdistyksen säännöt ja tehdä niihin yhdistyslain mukaiset muutokset. Kuoro rekisteröitiin vasta vuonna 1924. 

Sääntöjen mukaisesti vuosijuhlien pito vakiintui LY:n toimintaan. 13.2.1926 pidettiin vuosijuhla Palokunnan talon peilisalissa. Tästä vuosijuhlasta kannattaisi ottaa oppia. Kuoro sai rahalahjoituksena eräiltä turkulaisilta 10 000 markkaa ja sitä rahamäärää täydennettiin myöhemmin 3 000 markalla.

Olivatko turkulaiset silloin rikkaampia vai ymmärsivätkö he paremmin hyvän kulttuurin päälle? Sitten tulee n. kymmenen vuoden aikajakso, jolloin vuosijuhlaa ei ole merkitty toimintakertomuksiin. Meniköhän rahat ja into tuohon ensimmäiseen vuosijuhlaan. Vai onko sihteerit unohtaneet koko asian. 
Toimintakertomuksissa kyllä mainitaan, että kuoro piti totuttuun tapaan päiväkarkelonsa palokunnan talolla. Oliko kyseessä vuosijuhla, siitä ei ole varmaa tietoa. 
Kuoro oli siis aktiivinen kaikin tavoin.

Järjestettiin naamiaisia, tanssiaisia ja muuta mukavaa, kuten jäsenten keskeisiä iltsuja. Vuodelta 1929 on mainittava, että kuoron ensimmäinen jäsenlehti Ripuli ilmestyi joulukuun 5. päivänä. Kuoro on selvästi ollutkin viihteellä, koska vuoden 1934 toimintakertomuksessa on maininta, että 3.2. Suomalaisella Pohjalla järjestettiin illanvietto miehineen ja naisineen. Ja ilta oli kuulemma onnistunut. Samansuuntaiset maininnat värittävät toimintaa seuraavinakin vuosina.

Mikäli kirjoituksiin on uskomista, juhlat eivät aina olleet helmikuussa sääntöjen mukaisena päivänä, vaan jopa joulukuussa vuonna 1937, jolloin juhlittiin, palkittiin laulajia ja oltiin yhdessä. Puuroa syötiin vuonna 1939 ja sitten tulivat ajat, jolloin Suomi taisteli olemassaolostaan ansiokkaasti. Silloinkin juhlittiin, mutta säästöliekillä.

Vuoden 1943 – sinänsä tärkeä vuosi monessakin suhteessa – on mielenkiintoinen kuoron toiminnassa. Päätettiin, että harjoitusten lomassa järjestetään aiemmin aloitettu jäsenillanviettotoiminta joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, ellei mitään vakavampaa estettä ilmene. Muuten, tänä mainittuna vuonna kuoro siirtyi kahteen harjoituskertaan viikossa. Vuodet vierivät, miehet vanhenivat! Mutta uuttakin verestä voimaa kuoroon saatiin. Illanviettoja pidettiin erilaisissa muodoissa – osa niistä oli vuosijuhlaa vastaavia.
Vuona 1952 maaliskuussa 31. päivänä pidettiin ”sitsi-ilta” Suomalaisella Pohjalla. Ja veljesillat jatkuivat vilkkaina.

Varma merkintä vuosijuhlasta

Aikakirjoissa on tultu vuoteen 1956. Tällöin todistettavasti vuosijuhla pidettiin 21.2. Suomalaisella Pohjalla, jossa puhein, kvartettilauluin, sooloesityksin ja karkeloiden vietettiin iltaa aamutunneille saakka.
Toimintakertomuksessa mainitaan korostaen, että tavanomaiseksi muodostunut sääntömääräinen vuosijuhla pidetään, mutta toivotaan suurempaa kannatusta.

Vuoden 1957 vuosijuhlassa paljastettiin Aarne Hongan muotokuva 21.2. Ja seuraavana vuonna 21.2.1958 paljastettiin Heikki Kaaren muotokuva. Näin vuosikymmenet kuluivat laulaen ja juhlien. 1960-luvun toimintakertomuksiin vuosijuhla on tullut pysyvästi kirjattuina. 21.2.1960 vietettiin vuosijuhla Suomalaisella Pohjalla. Paikalla oli täysi sali. Suora lainaus toimintakertomuksesta: ” Johtuikohan se siitä, että kuoro tarjosi illallisen naisille. Ohjelmasta mainittakoon, että jäsenlehti Ripuli ilmestyi uudelleen.
Illan aikana oli sooloesiintymisiä, kvartettilaulua ja ilta oli onnistunut. Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että kuoro hankki yhtenäisen esiintymisasun nro 2. Samoin kuoron uuden tunnusmarssin hanke oli loppusuoralla.

Vuoden 1962 pidettiin Suomalaisella Pohjalla 17.2.  merkittävin asioin. Puheenjohtaja korosti vuosijuhlan merkitystä, naisten osuus vahvistui ja muutenkin porskuteltiin komeasti. Lyyli Kouvo ilmoitti Naisten Kerhon 100 000 mk:n lahjoituksen. Vuosijuhlat seurasivat toisiansa vuoden välein. Oli hyviä ja heikompia vuosia. Mm. vuonna 1965 influenssaepidemia verotti osanottajia.

Vuoden 1966 vuosijuhlasta on perusteellinen selvitys Leo Tavion kirjoittamana.  20.2.1969 vuosijuhla oli samalla kuoron 55-vuotisjuhla, jolloin Allan Saaresta tuli kuoron kunniajäsen.

Vuosijuhlat Suomalaisella Pohjalla tiettävästi vuonna 1958.


1970-luku

Tämä vuosikymmen aloitettiin vuosijuhlien osalta Hamburger Börsissä 27.2. On todettava, että vuosijuhlista on tehty aivan omat muistiinpanot, jotka ovat LY:n arkiston kätköissä. Vuodelta 1972 on mainittava, että sen vuosijuhlan järjesti 2. basso todella onnistuneesti  Suomalaisella Pohjalla. Ja ei vuotta ilman vuosijuhlaa. Tietysti jokainen vuosijuhla oli aina toistaan parempi, jos on uskominen juhlien järjestäjiin.

1975 oli juhlavuosi, jolloin Turun Linnassa vietettiin 22.2. kuoron 60-vuotisjuhlia ja samalla kuoron vuosijuhlaa. Mielenkiintoinen kokemus osui vuoteen 1976, jolloin ravintolalakon takia vuosijuhla jouduttiin improvisoimaan harjoitushuoneeseen. Mutta mukavaa oli. Eikä sovi vähätellä vuoden 1977 Marina Palacessa pidettyä juhlaa, jolloin Naisten Kerho lahjoitti kuorolle Israelin matkaa varten 15 000 mk. Lisäksi Antti Jääskeläisen ”klapikaupan” kautta saatiin 1800 markkaa. Ja jatkoa seurasi seuraavana vuonna 11,2, pidetyssä juhlassa. Rahaa tuli eri lahjoittajilta 6500 mk mm. muotokuvia varten.

1. tenori järjesti vuoden 1979 onnistuneet juhlat, jolloin juhlittiin kuoron 65-vuotistaivalta. Useat kvartetit lauloivat, ylistettiin naisia ja eikä suotta. Rahaa kuoron tilille tuli 10 000 mk.

1980-luku

Sen aloitti 2. basson järjestämät juhlat. Seuraavana vuonna 1981 ykköstenori järjesti hyvähenkiset juhlat uusituissa tiloissa. Ja sitten juhlittiin 2. tenorin johdolla laulaen ja soittaen. Osallistujia oli vain liian vähän. Vuonna 1984 illan teemana oli ”Omena” kakkosbassojen toimesta.

Vuosi 1985 meni kuorolta 70-vuotisjuhlien ja erilaisten suurprojektien merkeissä. 1. basson järjestämässä vuosijuhlassa vuonna 1986 teemana oli Meri ja merenkulku. Sandels ja hänen ystävänsä juhlivat 2. tenorin toimesta vuonna 1987. 1988 1. tenoreiden Aslak Smaukka. 11.2.1989 kakkosbassot toivat julki Napakympin ja matkailun.

1990-luku

  • 1990 1. basso teemana Savonlinnan Oopperajuhlat.
  • 1991 kuoron 75-vuotijuhlallisuudet.
  • 1992 vuosijuhla 8.2. – ohjelman kera.
  • 1993 Juhlat pidettiin.
  • 1994 Kuoro keskittyi 80-vuotisjuhlakaareen – käytiin helmikuussa Pariisissa.
  • 1995 Edelliseen liittyen juhlakonsertti 11.2. konserttisalissa ja juhlakokous salilla.
  • 1996 (10.2.) kakkosbasso järjesti vuosijuhlan.
  • 1997 (8.2.) järjestäjänä 1 basso.
  • 1998 Vuosijuhlasta ei merkintöjä.
  • 1999 (12.2.) järjestäjänä 2. basso.

Uusi vuosituhat eli 2000

  • 12.2.2000 järjestäjänä 2.basso aiheena Millenium-juhlakantaatti (videoitu).
  • 10.2.2001 järjestäjänä 1. basso.
  • 2002 vuosijuhla järjestettiin (ei merkintöjä).
  • 8.2.2003 vuosijuhlan järjesti ykköstenori teemalla Loreley ja oravanäytelmä.
  • 14.2.2004 kakkosbasson järjestämänä teemalla ”Kuoron pukeutuminen kautta aikain.”
  • 11.2.2005 ykkösbasson järjestämä vuosijuhla.
  • 11.2.2006 kakkostenorin ratkiriemukas vuosijuhla. 
  • 11.2.2007 ykköstenorin järjestämänä.
  • 9.2.2008 2.basson järjestämä vuosijuhla ”Iiger, tiger” (videoitu).
  • 7.2.2009 1.basson järjestämä vuosijuhla.
  • 2010 kakkostenorin järjestämänä.
  • 3.3.2011 vuosijuhla 1. tenorin järjestämänä.
  • 3.3.2012 vuosijuhla 2.basson järjestämän teemalla ”totinen paikka”.
  • Vuonna 2013 vuosijuhlan järjesti 1. basso. Lavalla oli maailmankuuluja taiteilijoita, mm. Elvis.
  • Vuonna 2014 vuosijuhlan järjesti 2. tenori. Perustettiin kuoro nimeltä Laulun Ystävät.
  • Vuonna 2015 vuosijuhlaa ei järjestetty. Juhlittiin satavuotista taivalta konserttisalissa ja Turun linnassa.
  • 13.2.2016 vuosijuhla järjestäjänä 1. tenori ja teemana Kullervo. Juhla, on ollut yksi LY:n historian parhaista. Kuorolaisille ja tukijoukoille selvisi illan aikana, miten rakas teos on Kalevala ja miten Kullervolle käy hänen syntymästä kuolemaan saakka. Ilta asetti paineita kakkosbassolle – seuraavan juhlan järjestäjille.
  • Vuoden 2016 iltaan osui myös kuoron uuden laulusalin 25-vuotisjuhlallisuudet. Illan aikana saatiin kuulla ja nähdä, mikä merkitys on yhteisillä ponnistuksilla. Meillä on toinen hieno oma koti. Siitä kiitos näissä talkoissa mukana olleille naisille ja miehille.
Kuoron pukukavalkadia vuosijuhlassa 2004. Järjestäjänä kakkosbasso. 

Saunakohtaus vuosijuhlassa 2011
Ykköstenorien järjestämä saunakohtaus vuosijuhlassa 2011.

Vuoden 2012 vuosijuhlassa vieraili mm. "Elvis".

Vuodet 2017–2021

10.2.2017 kakkosbasso syventyi Suomen historiaan käsittelemällä vuoden 2017 tapahtumia Suomessa, maailmalla yleensä ja LY:ssä koulumuotoisesti. Kaikki pääsivät luokalta odottamaan vuotta 2018.

10.2.2018 ykkösbasson laulajaveljet antoivat Sonores-kvartetille mahdollisuuden pitää 30-vuotisjuhlakonsertin. Siitä heille kiitos. Totta kai illan aikana syömisen, juomisen ja palkitsemisten lisäksi ykkösbassolaiset esittivät omaa ohjelmaansa.

16.2.2019 kakkostenorit keskittyivät pienryhmälaulantaan. Illan aikana saatiinkin kuulla, miten lauletaan oikein pienissä porukoissa.

29.2.2020 vuosijuhlassa ykköstenorit haalivat kuoroon uusia jäseniä ja monta laulutaitoista miestä kuoroon saatiinkin. Tällä samalla teemalla vuonna 2012 kakkosbassolaiset olivat olleet  haalimassa laulajia, mutta pyrkijöistä osa oli vielä vaippaiässä tai muuten epäkelpoja LY:n rivistöön.

"Musiikkilautakunta" hyväksymässä uusia laulajia vuoden 2020 sananmukaisesti "merkillisessä" vuosijuhlassa.  


Tullaan vuoteen 2021 eli koronavuosi kakkoseen. Miten käy vuosijuhlalle? Järjestelyvastuussa on kakkosbasso. Ehdotuksia ja epävirallisia suunnitelmia on tehty. Varmaa on, ettei vuosijuhlaa voida järjestää helmi–maaliskuussa, ehkei koko keväänä. Mutta teemaksi on ajateltu viime vuonna väliin jäänyt kunniapuheenjohtaja Hannu Merikallion muisteluilta, johon voidaan kytkeä muitakin muisteloja yhdessäolon merkeissä.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että vuosijuhlat ovat oleellinen osa kuoron toimintaa. Juhlien aikana voidaan huomata, miten monipuolisia laulajia kuorosta löytyy. Miehet osaavat laulaa, mutta myös näytellä. Juhlien osalta on aina ollut pientä kilpailua. Paremmaksi on laitettava joka kerta. Joskus on siinä onnistuttu, joskus ei. Mutta parastaan miehet ovat laittaneet joka kerta. Tilaisuudessa palkitaan ja muistetaan kuorolaisia monin eri tavoin – yksi tärkeä hetki monelle kuorolaiselle.

Herkko Rautakorpi
2. basso/LY




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mieskuoro Laulun Ystävien ylistystä Vapulle yli 100 vuoden ajalta


Turun Sanomista löytyy ilmoitus 30.4.1918: Mieskuoro L.Y. harjoitus tänään kello 6 illalla Rautatieläisyhdistyksen huoneistossa. "Huom.! VAPPULAULU. (UA)3100."
Tähän Laulun Ystävien vappulaulutapahtuman syntyyn on uskominen, kun on nähnyt TS:n ilmoituksen ja kuullut kuoron perustajajäsenen äänitallenteita. Niissä miehet kertovat innokkaina tavasta, miten osa kuorolaisista otti Vapun vastaan vuonna 1918 Petreliuksen puistossa.

Puistossa

Laulujen esiintymispaikaksi oli valittu Petreliuksen puisto, joka oli keväisin suosittu ulkoilualue. Vappulaulujen täsmäharjoitus pidettiin sovittuun aikaan vappuaattona ja vappupäivänä 1.5.1918 laulettiin kevääseen sopivaa mieskuoromusiikkia – Hannikaisen Kevätsointuja tai Franz Abtin Kesäaamu, läsnä oleville naisille serenadina G.A. Härtelin Sua tervehdin ja luonnolle sekä isänmaalle Emil Genezin Metsänhartaus. Laulajille tärkeintä oli yhdessäolo ja laulamisen riemu. Iloisempi elämänasenne olikin tarpeen – elettiinhän Suomessa epävakaata aikaa. Se näkyi mm. LY:n toiminnassa siten, ettei vuonna 1918 pidetty yhtään kuoron varsinaista konserttia.

Vanhan Yliopiston portailla torin kulmalla ja johtaja vaihtui

Vapun laulut saivat suosiota ja niinpä siirryttiin keskikaupungille vuonna 1920 Hotelli Phoenixin portaille, Tiloissa toimi myös Turun yliopisto. Paikka oli otollinen sekä laulajille että monisatapäiselle yleisölle. Ohjelmistoon oli harjoiteltu uusia lauluja ja niinpä paikalla olevat saivat kuulla monipuolista, lähinnä suomalaista, mieskuoromusiikkia.

Kevään 1919 vappuesiintymisessä sattui tapahtuma, jota ei voi ohittaa ja jolla oli vaikutusta Laulun Ystävien elämään. Kuoroa johti vielä tirehtööri Walfrid Wahlroos. Rivilaulajana lauloi mies nimeltä Ilmari Kalkkinen. Hänet tiedettiin jo silloin vaikuttavaksi kuoromieheksi, mieheksi, josta tuli yksi keskeinen henkilö suomalaisessa mieskuoroelämässä.

Kustaa Suominen – yksi kuoron perustajajäsenistä kertoo tehdyssä haastattelussa:
Olimme laulamassa vappuaamuna Yliopiston portailla. Yksi kuorolaisista, Immu Kalkkinen, kysyi Wallulta, saisiko hänkin johtaa. Luvan saatuaan Immu tuli kuoron eteen. Immu näytti johtajan taitonsa. Miehet pitivät Immun tyylistä. Olikohan siinä syy, että Wallu halusi jättää meidän kuoromme? Niin siinä kuitenkin kävi.

Muurin varjossa

Vappulauluissa ja muissakin LY:n esityksissä siirryttiin Ilmari Kalkkisen aikaan. Vappuna laulettiin hotellin edessä niin kauan kun rakennus oli pystyssä. Yliopiston purkamisen myötä siirryttiin kohti Taidemuseon mäkeä. Paikka löytyi museon edessä olevan kivimuurin katveesta – laulullisesti hyvä paikka kuuluvuutta ajatellen. Kuoron vuosikertomuksista ilmenee, että vappulauluista oli tullut yksi pysyvä traditio LY:n toiminnassa. Johtajat ovat vaihtuneet useaan otteeseen, mutta vapun sanoma on pysynyt samana. Ilmari Kalkkisen lisäksi tahtia ovat kuorolle antaneet muurin edessä mm. Pentti Kärkkäinen, Kaarlo Soini, Pauli Viljanen, Esko Solasaari ja Jarmo Kokkonen.

Taidemuseon portailla

Neljäs vaihe esiintymispaikan suhteen on 1980-luvulta, jolloin kuoron vappulaulut siirrettiin Taidemuseon portaille. Lauluperinne on pysynyt lähes samana – tutut laulut lauletaan vakavalla ilmeellä, kuten mieskuorossa on tapana. Viime vuosikymmeninä ovat tutuksi tulleet taiteellisista johtajista Pekka Salminen, Juhani Kortekangas, Märt Krell, Timo Lehtovaara, Juha Järvinen ja naisellisena lisänä Kristina Raudanen. Lisän esiintymiseen ovat antaneet juonto-osuudet ja muutamana vuonna jo maskotiksi tullut koira omalla sooloesiintymisellään. Perinteeseen on tullut mukaan Aurajoki-kierros, joka alkaa Vähätorilta ja päättyy Paavon patsaalle.

Juhlavuosi 2018

Vuosi 2018 oli Laulun Ystäville merkittävä vappulaulujen osalta. Oli kulunut 100 vuotta siitä, kun kuoro viritti ensimmäiset vappulaulunsa Petreliuksen puistossa. Kuoron perinteisissä tapahtumissa Vapun vastaanotto on vanhin. Lähes samaan ikään pääsee vuonna 1922 LY:n aloittama Uudenvuodenvastaanotto Tuomiokirkon portailla. Vuodesta 1962 kaupungin toiveesta Laulun Ystävät ovat vahvistaneet yhteislaulua Joulurauhan julistuksen yhteydessä.

Laulun Ystävien juhlavuoden vappuohjelmistosta löytyi samoja lauluja, mitä laulettiin sata vuotta sitten. Tunnuslaulut ovat muuttuneet Laulu laulusta Laulun Ystäviin. Aihepiiri ei poikkea vanhasta – lauletaan keväälle, naisille, jalojuomalle ja isänmaalle. Johtajina olivat juhlavuonna Juha Järvinen, Pekka Salminen ja Kristina Raudanen.

Koronavuosi 2020

Nyt eletään vuotta 2020. Se on vuosi, joka jää mieleen monella eri tavalla myös LY:n laulajille. Nyt ei kiivetä Taidemuseon mäelle lauluja laulamaan. Syynä ei ole protesti eikä unohtaminen – syynä on KORONA (koronapeli on muuten Latvian kansallispeli – ei virus). Tämä harmillinen pöpö on vallannut koko maapallon, samalla myös Taidemuseon edustan. Mutta ei syytä huoleen - Reima Orvasto hoitaa laulut taivaallisten kanavien kautta maailmalle. Siis sittenkin LY laulaa vappuna todella suurelle yleisölle. Koira vain puuttuu – ellei Reima laita omia koiriaan laulamaan.

Historian kirjoja selatessa huomaa, että Mieskuoro Laulun Ystäville vappulaulut ovat olleet tärkeitä alusta alkaen. Vapun viettoon on liittynyt monia erilaisia tapahtumia eli laulajat eivät ole vain laulaneet, vaan myös ”juhlineet”. Tämä ns. vappukaronkka toteutettiin viimeksi 2010 vaihteessa, jolloin osa laulajista seuralaisineen siirtyi LY:n salille ”vappulounaalle” eli nauttimaan omia ja naapurin eväitä. Ajat ovat muuttuneet ja laulajat haluavat nauttia jossain muualla vapun tunnelmista.

Joitakin poimintoja vanhoilta ajoilta

Toinen monia muistoja LY:lle kertonut laulajaveli oli Allan Saari. Hän kertoi Yrjö Wirtasen haastattelussa seuraavaa:
Tietysti vappulaulut ovat tärkeä osa LY:n toimintaa Joinakin vuosina oli niin kylmää, että lauloimme karvalakit päässä, joskin osalla laulajista oli ylioppilaslakit. Hienoja hetkiä olivat konsertin jälkeiset karonkat. Parhaiten on jäänyt mieleeni yksi vappuaamun konserttia seurannut karonkka. Torin nurkalla pohdimme, minne mennään karonkkaa pitämään. Osa veljistä meni Aschanin kahvilaan ja osa Yliopiston juhlasaliin. Lehden Väinö, kuoron huumorimiehiä, järjesteli tapahtumaa. Hän ohjasi meidät Yliopiston juhlasaliin, jossa sitten lauloimme ”kansainväliselle yleisölle”. Paikalla oli nimittäin saksalaisia, jotka kiitokseksi lauluistamme maksoivat osan laskustamme. Väinö puhui myös portsarin puolesta, joka sai peräti 50 markkaa. Tämä vappuaamun karonkka oli ensimmäinen yleinen karonkka.
Vuonna 1925 pidettiin ”kassan kartuttamiseksi” vapunpäivän päivätanssiaiset Palokuntatalossa. Vuonna 1926 toimeenpantiin yhdessä Turun Amatööriorkesterin kanssa kahvitanssiaiset , myös Palokuntatalossa. Ja rahaa tuli, kuten oli tarkoituskin. Näiden tapahtumien pääjärjestäjinä olivat LY:n naiset, jotka tällä tavoin halusivat auttaa kuoroa taloudellisella tuella. Esimerkkinä voidaan mainita, että vuonna 1949 naiset lahjoittivat vapputempauksensa yhteydessä 50 000 mk määräten ne liitettäväksi omakotirahastoon.
Kun lukee kuoron toimintakertomuksia sen alkuajoista lähtien, jokaisen vuoden kohdalla mainitaan vappulaulamiset ja monta kertaa sanoin ”perinteinen vapunpäivän tapahtuma pidettiin …”

Karonkkaperinne ja tanssiaiset ovat kadonneet, samoin kokoontumiset ”LY:n vappulounaalle”. Mukaan tuli Hermannien aloittama laulava vappupromenadi Aurajoen rannalla. Nykyään mukana ovat kaikki halukkaat laulajat. Matka Vähätorilta Paavon patsaalle on hieno lisä Taidemuseomäen esiintymiselle ja näin ylläpitää LY:n vappuperinnettä laulaen ja iloiten. Tätä perinnettä ei lopeta korona eikä muutkaan vastoinkäymiset. Siitä pitävät huolta LY:n kaikki laulajat ja kannustava ystävien joukko.

12.4.2020 Herkko Rautakorpi



maanantai 5. joulukuuta 2016

Mieskuoro Laulun Ystävät itsenäisyyspäivän tapahtumissa

Kuoron syntyajatuksena oli vahvasti isänmaallisuus aikana, jolloin elettiin vielä tsaarinvallan aikaa. Tämä näkyi ja kuului myös ohjelmistossa. Laulettiin rohkeasti vaikkapa Wagnerin Sotalaulua, Kajanuksen Sotamarssia tai Sibeliuksen Sydämeni laulua.

Isänmaallisella ohjelmistolla oli käyttöä jo 1920 luvulla mm. Akatemisen Karjalaseuran (AKS) tilaisuuksissa. Hiukan myöhemmin tulivat mukaan Turun Reserviupseerikerhon järjestämät tilaisuudet Palokunnan talolla (VPK) tai  Teatteritalolla. Tätä aikaa seurasi jakso, jolloin mukaan tulivat Turun Kansallisseura ja Turun kaupunki.

Vuonna 1980 heräsi ajatus kuoron oman Isänmaallisen juhlan järjestämisestä. Puuhamiehinä olivat laulajat Leonard Lindberg ja Harri Tikkala. Juhla järjestettiin ja lukuisat kertoja  konserttisali täyttyi kuulijoista kuulemaan ja näkemään LY:n lauluesityksiä. Lisänä juhlissa oli juhlapuhe sekä LY:n stipendien jako. Eipä tarvitse hävetä näitä nimiä! Joukossa on ollut ketään väheksymättä kenraaleista yliopiston rehtoreihin tai taiteilijoista suomalaisesta oopperatähdestä Päivi Nisulasta kansainväliseen pianistiin Henri Sigfridsoniin.
Viime vuosina Laulun Ystäville on annettu mahdollisuus osallistua kaupungin isänmaallisessa juhlalassa Sibeliuksen Finlandia-esitykseen. Hieno kokemus sekin.

Mutta ei tässä kaikki. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Laulun Ystävät on ollut mukana Sankarihaudalla omalla panoksellaan. Tämä tilaisuus on ollut ja tulee olemaan yksi tärkeä osa kuoron vuosittaisessa tapahtumaketjussa. ”Oi, kallis Suomenmaa” – tilaisuuden yksi vakiolauluista lauletaan vahvalla isänmaallisella tunteella myös vuonna 2016. Mukaan tulevat kaikki laulajat vanhimmasta nuorimpaan – tehtävä on kunniatehtävä Mieskuoro Laulun Ystäville ja tietysti jokaiselle kuorolaiselle.

Kuorossa on monta laulajaveljeä, jotka ovat omalla panoksellaan olleet mukana tilaisuuden järjestelyissä. Yksi heitä on Jorma Sundvall, joka muisteli tapahtumia kuorolaisille lähettämässään kirjeessä seuraavasti:

Tervehdys veljet. On hieno juttu  LY:n  äskettäin saama  huomionosoitus,  Kysymys oli sankarihautatilaisuudesta, johon LY on osallistunut yli 40 vuotta. Kokemusta on itsellänikin. Käsittääkseni koko toiminnan on aloittanut edesmennyt ystävämme Aarre Auranen. Kun tähän lisätään Laulun Ystävien puolelta silloinen puheenjohtaja Kyösti Anias, syntyi tämä kaunis tapa, josta halutaan pitää huolta tulevaisuudessakin.  
Alkuaikoina laulajia osallistui sotilaskodin kahvitilaisuuteen vain muutamia ja tilaisuudessa laulettiin pari joululaulua. Aikojen saatossa se on kasvanut nykyiseen muotoonsa.Reserviupseerit juhli aikanaan itsenäisyyttä 6.12. iltajuhlan merkeissä Turun Linnassa ja siinä juhlassa koko kuoro kävi laulamassa vuosia, joiden aloitusajasta ei minulla ole tietoa. Juhlat loppuivat 1990-luvun lopulla kustannussyistä. Tilalle tulivat juhlat itsenäisyyspäivän aattona 5.12. Ollessani TRU:n puheenjohtajana vuosina 2000-2002 järjestimme nämä juhlat Upseerikerholla siten, että ne alkoivat sen jälkeen, kun LY:n isänmaallinen juhla oli päättynyt. Tämä oli suosittu tapa, mutta se kärsi siitä, että LY:n konsertin päättymisen ja TRU:n juhlan alkamisen ajoitus aiheutti suuria vaikeuksia. Niistä yhteiskuvioista luovuttiin ja nykyään käymme laulamassa TRU:n juhlassa pienellä kokoonpanolla.  Näin teemme tänä vuonnakinMutta Sankarihaudalla ja sotilaskodissa olemme täydellä vahvuudella. 
Ystävällisin terveisin Jorma Sundvall




Turussa 5.12.2016
@Herkko Rautakorpi