tiistai 2. helmikuuta 2021

Historiallinen katsaus vuosijuhlien menneisyyteen ja nykyaikaan

Kun tarkastelemme pitkällä aikavälillä Mieskuoro Laulun Ystävien toimintaa, on todettava, että kuoro on kohtuullisen vanha, käytetäänpä mittapuuna mitä yksikköä tahansa. No, kilot käy, mutta metri on vähän huono. Vuosissa mitattuna kuoro on mieskuorona Suomen vanhimpia. Kuoro syntyi kanttori Wahlroosin ansiosta vuonna 1914. Alkuunsa toimittiin laulavana yhteisönä ilman virallista rekisteröintiä ja sääntöjä. Sellaiset saatiin aikaan, rekisteröinti 13.1.1924 ja säännöt syntyivät myös.

Ensimmäisessä sääntökokoelmassaan kuoro on määritellyt tarkan ajan kuoron vuosijuhlalle. Sääntöjen 28§ kertoo: Vuosijuhlansa viettää lauluseura 21. helmikuuta. Ensimmäisiltä vuosilta ei ole kuoron toimintakertomuksia, mutta onneksi on historiankirjoja, joista asioita voi tarkastella.

Ensimmäiset merkinnät

Kuoron ensimmäisessä julkaisussa kerrotaan, että 20.2.1916 kuoro järjesti ensimmäisen vuosijuhlansa. 30.1.1917 pidetyn kokouksen jälkeen on voitu seurata kuoron toimintaa kirjallisten todistuskappaleiden perusteella. 9.2.1917 pidetyssä kokouksessa valittiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, varalaulunjohtaja, sihteeri eli kirjuri, kassanhoitaja, musiikkilautakunta ja klubimestari. Samassa kokouksessa päätettiin pitää vuosijuhla 18.3.1917 kaupungintalon juhlasalissa. Seuraava varma merkintä vuosijuhlasta on vuosikertomuksessa vuodelta 1926 – johtuu varmaan siitä, ettei vuosien 1918–1925 vuosikertomuksia ole löydetty tai niitä ei ole tehtykään. Kuoro eli tiettyä käymiskautta taiteellisten johtajien ja puheenjohtajien vaihdoista johtuen. LY toimi kuitenkin konsertoiden ja toimintaansa kehittäen. Vuosikokouksessa 16.2.1920 kuoro oli antanut johtokunnan tehtäväksi tarkistaa yhdistyksen säännöt ja tehdä niihin yhdistyslain mukaiset muutokset. Kuoro rekisteröitiin vasta vuonna 1924. 

Sääntöjen mukaisesti vuosijuhlien pito vakiintui LY:n toimintaan. 13.2.1926 pidettiin vuosijuhla Palokunnan talon peilisalissa. Tästä vuosijuhlasta kannattaisi ottaa oppia. Kuoro sai rahalahjoituksena eräiltä turkulaisilta 10 000 markkaa ja sitä rahamäärää täydennettiin myöhemmin 3 000 markalla.

Olivatko turkulaiset silloin rikkaampia vai ymmärsivätkö he paremmin hyvän kulttuurin päälle? Sitten tulee n. kymmenen vuoden aikajakso, jolloin vuosijuhlaa ei ole merkitty toimintakertomuksiin. Meniköhän rahat ja into tuohon ensimmäiseen vuosijuhlaan. Vai onko sihteerit unohtaneet koko asian. 
Toimintakertomuksissa kyllä mainitaan, että kuoro piti totuttuun tapaan päiväkarkelonsa palokunnan talolla. Oliko kyseessä vuosijuhla, siitä ei ole varmaa tietoa. 
Kuoro oli siis aktiivinen kaikin tavoin.

Järjestettiin naamiaisia, tanssiaisia ja muuta mukavaa, kuten jäsenten keskeisiä iltsuja. Vuodelta 1929 on mainittava, että kuoron ensimmäinen jäsenlehti Ripuli ilmestyi joulukuun 5. päivänä. Kuoro on selvästi ollutkin viihteellä, koska vuoden 1934 toimintakertomuksessa on maininta, että 3.2. Suomalaisella Pohjalla järjestettiin illanvietto miehineen ja naisineen. Ja ilta oli kuulemma onnistunut. Samansuuntaiset maininnat värittävät toimintaa seuraavinakin vuosina.

Mikäli kirjoituksiin on uskomista, juhlat eivät aina olleet helmikuussa sääntöjen mukaisena päivänä, vaan jopa joulukuussa vuonna 1937, jolloin juhlittiin, palkittiin laulajia ja oltiin yhdessä. Puuroa syötiin vuonna 1939 ja sitten tulivat ajat, jolloin Suomi taisteli olemassaolostaan ansiokkaasti. Silloinkin juhlittiin, mutta säästöliekillä.

Vuoden 1943 – sinänsä tärkeä vuosi monessakin suhteessa – on mielenkiintoinen kuoron toiminnassa. Päätettiin, että harjoitusten lomassa järjestetään aiemmin aloitettu jäsenillanviettotoiminta joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, ellei mitään vakavampaa estettä ilmene. Muuten, tänä mainittuna vuonna kuoro siirtyi kahteen harjoituskertaan viikossa. Vuodet vierivät, miehet vanhenivat! Mutta uuttakin verestä voimaa kuoroon saatiin. Illanviettoja pidettiin erilaisissa muodoissa – osa niistä oli vuosijuhlaa vastaavia.
Vuona 1952 maaliskuussa 31. päivänä pidettiin ”sitsi-ilta” Suomalaisella Pohjalla. Ja veljesillat jatkuivat vilkkaina.

Varma merkintä vuosijuhlasta

Aikakirjoissa on tultu vuoteen 1956. Tällöin todistettavasti vuosijuhla pidettiin 21.2. Suomalaisella Pohjalla, jossa puhein, kvartettilauluin, sooloesityksin ja karkeloiden vietettiin iltaa aamutunneille saakka.
Toimintakertomuksessa mainitaan korostaen, että tavanomaiseksi muodostunut sääntömääräinen vuosijuhla pidetään, mutta toivotaan suurempaa kannatusta.

Vuoden 1957 vuosijuhlassa paljastettiin Aarne Hongan muotokuva 21.2. Ja seuraavana vuonna 21.2.1958 paljastettiin Heikki Kaaren muotokuva. Näin vuosikymmenet kuluivat laulaen ja juhlien. 1960-luvun toimintakertomuksiin vuosijuhla on tullut pysyvästi kirjattuina. 21.2.1960 vietettiin vuosijuhla Suomalaisella Pohjalla. Paikalla oli täysi sali. Suora lainaus toimintakertomuksesta: ” Johtuikohan se siitä, että kuoro tarjosi illallisen naisille. Ohjelmasta mainittakoon, että jäsenlehti Ripuli ilmestyi uudelleen.
Illan aikana oli sooloesiintymisiä, kvartettilaulua ja ilta oli onnistunut. Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että kuoro hankki yhtenäisen esiintymisasun nro 2. Samoin kuoron uuden tunnusmarssin hanke oli loppusuoralla.

Vuoden 1962 pidettiin Suomalaisella Pohjalla 17.2.  merkittävin asioin. Puheenjohtaja korosti vuosijuhlan merkitystä, naisten osuus vahvistui ja muutenkin porskuteltiin komeasti. Lyyli Kouvo ilmoitti Naisten Kerhon 100 000 mk:n lahjoituksen. Vuosijuhlat seurasivat toisiansa vuoden välein. Oli hyviä ja heikompia vuosia. Mm. vuonna 1965 influenssaepidemia verotti osanottajia.

Vuoden 1966 vuosijuhlasta on perusteellinen selvitys Leo Tavion kirjoittamana.  20.2.1969 vuosijuhla oli samalla kuoron 55-vuotisjuhla, jolloin Allan Saaresta tuli kuoron kunniajäsen.

Vuosijuhlat Suomalaisella Pohjalla tiettävästi vuonna 1958.


1970-luku

Tämä vuosikymmen aloitettiin vuosijuhlien osalta Hamburger Börsissä 27.2. On todettava, että vuosijuhlista on tehty aivan omat muistiinpanot, jotka ovat LY:n arkiston kätköissä. Vuodelta 1972 on mainittava, että sen vuosijuhlan järjesti 2. basso todella onnistuneesti  Suomalaisella Pohjalla. Ja ei vuotta ilman vuosijuhlaa. Tietysti jokainen vuosijuhla oli aina toistaan parempi, jos on uskominen juhlien järjestäjiin.

1975 oli juhlavuosi, jolloin Turun Linnassa vietettiin 22.2. kuoron 60-vuotisjuhlia ja samalla kuoron vuosijuhlaa. Mielenkiintoinen kokemus osui vuoteen 1976, jolloin ravintolalakon takia vuosijuhla jouduttiin improvisoimaan harjoitushuoneeseen. Mutta mukavaa oli. Eikä sovi vähätellä vuoden 1977 Marina Palacessa pidettyä juhlaa, jolloin Naisten Kerho lahjoitti kuorolle Israelin matkaa varten 15 000 mk. Lisäksi Antti Jääskeläisen ”klapikaupan” kautta saatiin 1800 markkaa. Ja jatkoa seurasi seuraavana vuonna 11,2, pidetyssä juhlassa. Rahaa tuli eri lahjoittajilta 6500 mk mm. muotokuvia varten.

1. tenori järjesti vuoden 1979 onnistuneet juhlat, jolloin juhlittiin kuoron 65-vuotistaivalta. Useat kvartetit lauloivat, ylistettiin naisia ja eikä suotta. Rahaa kuoron tilille tuli 10 000 mk.

1980-luku

Sen aloitti 2. basson järjestämät juhlat. Seuraavana vuonna 1981 ykköstenori järjesti hyvähenkiset juhlat uusituissa tiloissa. Ja sitten juhlittiin 2. tenorin johdolla laulaen ja soittaen. Osallistujia oli vain liian vähän. Vuonna 1984 illan teemana oli ”Omena” kakkosbassojen toimesta.

Vuosi 1985 meni kuorolta 70-vuotisjuhlien ja erilaisten suurprojektien merkeissä. 1. basson järjestämässä vuosijuhlassa vuonna 1986 teemana oli Meri ja merenkulku. Sandels ja hänen ystävänsä juhlivat 2. tenorin toimesta vuonna 1987. 1988 1. tenoreiden Aslak Smaukka. 11.2.1989 kakkosbassot toivat julki Napakympin ja matkailun.

1990-luku

  • 1990 1. basso teemana Savonlinnan Oopperajuhlat.
  • 1991 kuoron 75-vuotijuhlallisuudet.
  • 1992 vuosijuhla 8.2. – ohjelman kera.
  • 1993 Juhlat pidettiin.
  • 1994 Kuoro keskittyi 80-vuotisjuhlakaareen – käytiin helmikuussa Pariisissa.
  • 1995 Edelliseen liittyen juhlakonsertti 11.2. konserttisalissa ja juhlakokous salilla.
  • 1996 (10.2.) kakkosbasso järjesti vuosijuhlan.
  • 1997 (8.2.) järjestäjänä 1 basso.
  • 1998 Vuosijuhlasta ei merkintöjä.
  • 1999 (12.2.) järjestäjänä 2. basso.

Uusi vuosituhat eli 2000

  • 12.2.2000 järjestäjänä 2.basso aiheena Millenium-juhlakantaatti (videoitu).
  • 10.2.2001 järjestäjänä 1. basso.
  • 2002 vuosijuhla järjestettiin (ei merkintöjä).
  • 8.2.2003 vuosijuhlan järjesti ykköstenori teemalla Loreley ja oravanäytelmä.
  • 14.2.2004 kakkosbasson järjestämänä teemalla ”Kuoron pukeutuminen kautta aikain.”
  • 11.2.2005 ykkösbasson järjestämä vuosijuhla.
  • 11.2.2006 kakkostenorin ratkiriemukas vuosijuhla. 
  • 11.2.2007 ykköstenorin järjestämänä.
  • 9.2.2008 2.basson järjestämä vuosijuhla ”Iiger, tiger” (videoitu).
  • 7.2.2009 1.basson järjestämä vuosijuhla.
  • 2010 kakkostenorin järjestämänä.
  • 3.3.2011 vuosijuhla 1. tenorin järjestämänä.
  • 3.3.2012 vuosijuhla 2.basson järjestämän teemalla ”totinen paikka”.
  • Vuonna 2013 vuosijuhlan järjesti 1. basso. Lavalla oli maailmankuuluja taiteilijoita, mm. Elvis.
  • Vuonna 2014 vuosijuhlan järjesti 2. tenori. Perustettiin kuoro nimeltä Laulun Ystävät.
  • Vuonna 2015 vuosijuhlaa ei järjestetty. Juhlittiin satavuotista taivalta konserttisalissa ja Turun linnassa.
  • 13.2.2016 vuosijuhla järjestäjänä 1. tenori ja teemana Kullervo. Juhla, on ollut yksi LY:n historian parhaista. Kuorolaisille ja tukijoukoille selvisi illan aikana, miten rakas teos on Kalevala ja miten Kullervolle käy hänen syntymästä kuolemaan saakka. Ilta asetti paineita kakkosbassolle – seuraavan juhlan järjestäjille.
  • Vuoden 2016 iltaan osui myös kuoron uuden laulusalin 25-vuotisjuhlallisuudet. Illan aikana saatiin kuulla ja nähdä, mikä merkitys on yhteisillä ponnistuksilla. Meillä on toinen hieno oma koti. Siitä kiitos näissä talkoissa mukana olleille naisille ja miehille.
Kuoron pukukavalkadia vuosijuhlassa 2004. Järjestäjänä kakkosbasso. 

Saunakohtaus vuosijuhlassa 2011
Ykköstenorien järjestämä saunakohtaus vuosijuhlassa 2011.

Vuoden 2012 vuosijuhlassa vieraili mm. "Elvis".

Vuodet 2017–2021

10.2.2017 kakkosbasso syventyi Suomen historiaan käsittelemällä vuoden 2017 tapahtumia Suomessa, maailmalla yleensä ja LY:ssä koulumuotoisesti. Kaikki pääsivät luokalta odottamaan vuotta 2018.

10.2.2018 ykkösbasson laulajaveljet antoivat Sonores-kvartetille mahdollisuuden pitää 30-vuotisjuhlakonsertin. Siitä heille kiitos. Totta kai illan aikana syömisen, juomisen ja palkitsemisten lisäksi ykkösbassolaiset esittivät omaa ohjelmaansa.

16.2.2019 kakkostenorit keskittyivät pienryhmälaulantaan. Illan aikana saatiinkin kuulla, miten lauletaan oikein pienissä porukoissa.

29.2.2020 vuosijuhlassa ykköstenorit haalivat kuoroon uusia jäseniä ja monta laulutaitoista miestä kuoroon saatiinkin. Tällä samalla teemalla vuonna 2012 kakkosbassolaiset olivat olleet  haalimassa laulajia, mutta pyrkijöistä osa oli vielä vaippaiässä tai muuten epäkelpoja LY:n rivistöön.

"Musiikkilautakunta" hyväksymässä uusia laulajia vuoden 2020 sananmukaisesti "merkillisessä" vuosijuhlassa.  


Tullaan vuoteen 2021 eli koronavuosi kakkoseen. Miten käy vuosijuhlalle? Järjestelyvastuussa on kakkosbasso. Ehdotuksia ja epävirallisia suunnitelmia on tehty. Varmaa on, ettei vuosijuhlaa voida järjestää helmi–maaliskuussa, ehkei koko keväänä. Mutta teemaksi on ajateltu viime vuonna väliin jäänyt kunniapuheenjohtaja Hannu Merikallion muisteluilta, johon voidaan kytkeä muitakin muisteloja yhdessäolon merkeissä.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että vuosijuhlat ovat oleellinen osa kuoron toimintaa. Juhlien aikana voidaan huomata, miten monipuolisia laulajia kuorosta löytyy. Miehet osaavat laulaa, mutta myös näytellä. Juhlien osalta on aina ollut pientä kilpailua. Paremmaksi on laitettava joka kerta. Joskus on siinä onnistuttu, joskus ei. Mutta parastaan miehet ovat laittaneet joka kerta. Tilaisuudessa palkitaan ja muistetaan kuorolaisia monin eri tavoin – yksi tärkeä hetki monelle kuorolaiselle.

Herkko Rautakorpi
2. basso/LY




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mieskuoro Laulun Ystävien ylistystä Vapulle yli 100 vuoden ajalta


Turun Sanomista löytyy ilmoitus 30.4.1918: Mieskuoro L.Y. harjoitus tänään kello 6 illalla Rautatieläisyhdistyksen huoneistossa. "Huom.! VAPPULAULU. (UA)3100."
Tähän Laulun Ystävien vappulaulutapahtuman syntyyn on uskominen, kun on nähnyt TS:n ilmoituksen ja kuullut kuoron perustajajäsenen äänitallenteita. Niissä miehet kertovat innokkaina tavasta, miten osa kuorolaisista otti Vapun vastaan vuonna 1918 Petreliuksen puistossa.

Puistossa

Laulujen esiintymispaikaksi oli valittu Petreliuksen puisto, joka oli keväisin suosittu ulkoilualue. Vappulaulujen täsmäharjoitus pidettiin sovittuun aikaan vappuaattona ja vappupäivänä 1.5.1918 laulettiin kevääseen sopivaa mieskuoromusiikkia – Hannikaisen Kevätsointuja tai Franz Abtin Kesäaamu, läsnä oleville naisille serenadina G.A. Härtelin Sua tervehdin ja luonnolle sekä isänmaalle Emil Genezin Metsänhartaus. Laulajille tärkeintä oli yhdessäolo ja laulamisen riemu. Iloisempi elämänasenne olikin tarpeen – elettiinhän Suomessa epävakaata aikaa. Se näkyi mm. LY:n toiminnassa siten, ettei vuonna 1918 pidetty yhtään kuoron varsinaista konserttia.

Vanhan Yliopiston portailla torin kulmalla ja johtaja vaihtui

Vapun laulut saivat suosiota ja niinpä siirryttiin keskikaupungille vuonna 1920 Hotelli Phoenixin portaille, Tiloissa toimi myös Turun yliopisto. Paikka oli otollinen sekä laulajille että monisatapäiselle yleisölle. Ohjelmistoon oli harjoiteltu uusia lauluja ja niinpä paikalla olevat saivat kuulla monipuolista, lähinnä suomalaista, mieskuoromusiikkia.

Kevään 1919 vappuesiintymisessä sattui tapahtuma, jota ei voi ohittaa ja jolla oli vaikutusta Laulun Ystävien elämään. Kuoroa johti vielä tirehtööri Walfrid Wahlroos. Rivilaulajana lauloi mies nimeltä Ilmari Kalkkinen. Hänet tiedettiin jo silloin vaikuttavaksi kuoromieheksi, mieheksi, josta tuli yksi keskeinen henkilö suomalaisessa mieskuoroelämässä.

Kustaa Suominen – yksi kuoron perustajajäsenistä kertoo tehdyssä haastattelussa:
Olimme laulamassa vappuaamuna Yliopiston portailla. Yksi kuorolaisista, Immu Kalkkinen, kysyi Wallulta, saisiko hänkin johtaa. Luvan saatuaan Immu tuli kuoron eteen. Immu näytti johtajan taitonsa. Miehet pitivät Immun tyylistä. Olikohan siinä syy, että Wallu halusi jättää meidän kuoromme? Niin siinä kuitenkin kävi.

Muurin varjossa

Vappulauluissa ja muissakin LY:n esityksissä siirryttiin Ilmari Kalkkisen aikaan. Vappuna laulettiin hotellin edessä niin kauan kun rakennus oli pystyssä. Yliopiston purkamisen myötä siirryttiin kohti Taidemuseon mäkeä. Paikka löytyi museon edessä olevan kivimuurin katveesta – laulullisesti hyvä paikka kuuluvuutta ajatellen. Kuoron vuosikertomuksista ilmenee, että vappulauluista oli tullut yksi pysyvä traditio LY:n toiminnassa. Johtajat ovat vaihtuneet useaan otteeseen, mutta vapun sanoma on pysynyt samana. Ilmari Kalkkisen lisäksi tahtia ovat kuorolle antaneet muurin edessä mm. Pentti Kärkkäinen, Kaarlo Soini, Pauli Viljanen, Esko Solasaari ja Jarmo Kokkonen.

Taidemuseon portailla

Neljäs vaihe esiintymispaikan suhteen on 1980-luvulta, jolloin kuoron vappulaulut siirrettiin Taidemuseon portaille. Lauluperinne on pysynyt lähes samana – tutut laulut lauletaan vakavalla ilmeellä, kuten mieskuorossa on tapana. Viime vuosikymmeninä ovat tutuksi tulleet taiteellisista johtajista Pekka Salminen, Juhani Kortekangas, Märt Krell, Timo Lehtovaara, Juha Järvinen ja naisellisena lisänä Kristina Raudanen. Lisän esiintymiseen ovat antaneet juonto-osuudet ja muutamana vuonna jo maskotiksi tullut koira omalla sooloesiintymisellään. Perinteeseen on tullut mukaan Aurajoki-kierros, joka alkaa Vähätorilta ja päättyy Paavon patsaalle.

Juhlavuosi 2018

Vuosi 2018 oli Laulun Ystäville merkittävä vappulaulujen osalta. Oli kulunut 100 vuotta siitä, kun kuoro viritti ensimmäiset vappulaulunsa Petreliuksen puistossa. Kuoron perinteisissä tapahtumissa Vapun vastaanotto on vanhin. Lähes samaan ikään pääsee vuonna 1922 LY:n aloittama Uudenvuodenvastaanotto Tuomiokirkon portailla. Vuodesta 1962 kaupungin toiveesta Laulun Ystävät ovat vahvistaneet yhteislaulua Joulurauhan julistuksen yhteydessä.

Laulun Ystävien juhlavuoden vappuohjelmistosta löytyi samoja lauluja, mitä laulettiin sata vuotta sitten. Tunnuslaulut ovat muuttuneet Laulu laulusta Laulun Ystäviin. Aihepiiri ei poikkea vanhasta – lauletaan keväälle, naisille, jalojuomalle ja isänmaalle. Johtajina olivat juhlavuonna Juha Järvinen, Pekka Salminen ja Kristina Raudanen.

Koronavuosi 2020

Nyt eletään vuotta 2020. Se on vuosi, joka jää mieleen monella eri tavalla myös LY:n laulajille. Nyt ei kiivetä Taidemuseon mäelle lauluja laulamaan. Syynä ei ole protesti eikä unohtaminen – syynä on KORONA (koronapeli on muuten Latvian kansallispeli – ei virus). Tämä harmillinen pöpö on vallannut koko maapallon, samalla myös Taidemuseon edustan. Mutta ei syytä huoleen - Reima Orvasto hoitaa laulut taivaallisten kanavien kautta maailmalle. Siis sittenkin LY laulaa vappuna todella suurelle yleisölle. Koira vain puuttuu – ellei Reima laita omia koiriaan laulamaan.

Historian kirjoja selatessa huomaa, että Mieskuoro Laulun Ystäville vappulaulut ovat olleet tärkeitä alusta alkaen. Vapun viettoon on liittynyt monia erilaisia tapahtumia eli laulajat eivät ole vain laulaneet, vaan myös ”juhlineet”. Tämä ns. vappukaronkka toteutettiin viimeksi 2010 vaihteessa, jolloin osa laulajista seuralaisineen siirtyi LY:n salille ”vappulounaalle” eli nauttimaan omia ja naapurin eväitä. Ajat ovat muuttuneet ja laulajat haluavat nauttia jossain muualla vapun tunnelmista.

Joitakin poimintoja vanhoilta ajoilta

Toinen monia muistoja LY:lle kertonut laulajaveli oli Allan Saari. Hän kertoi Yrjö Wirtasen haastattelussa seuraavaa:
Tietysti vappulaulut ovat tärkeä osa LY:n toimintaa Joinakin vuosina oli niin kylmää, että lauloimme karvalakit päässä, joskin osalla laulajista oli ylioppilaslakit. Hienoja hetkiä olivat konsertin jälkeiset karonkat. Parhaiten on jäänyt mieleeni yksi vappuaamun konserttia seurannut karonkka. Torin nurkalla pohdimme, minne mennään karonkkaa pitämään. Osa veljistä meni Aschanin kahvilaan ja osa Yliopiston juhlasaliin. Lehden Väinö, kuoron huumorimiehiä, järjesteli tapahtumaa. Hän ohjasi meidät Yliopiston juhlasaliin, jossa sitten lauloimme ”kansainväliselle yleisölle”. Paikalla oli nimittäin saksalaisia, jotka kiitokseksi lauluistamme maksoivat osan laskustamme. Väinö puhui myös portsarin puolesta, joka sai peräti 50 markkaa. Tämä vappuaamun karonkka oli ensimmäinen yleinen karonkka.
Vuonna 1925 pidettiin ”kassan kartuttamiseksi” vapunpäivän päivätanssiaiset Palokuntatalossa. Vuonna 1926 toimeenpantiin yhdessä Turun Amatööriorkesterin kanssa kahvitanssiaiset , myös Palokuntatalossa. Ja rahaa tuli, kuten oli tarkoituskin. Näiden tapahtumien pääjärjestäjinä olivat LY:n naiset, jotka tällä tavoin halusivat auttaa kuoroa taloudellisella tuella. Esimerkkinä voidaan mainita, että vuonna 1949 naiset lahjoittivat vapputempauksensa yhteydessä 50 000 mk määräten ne liitettäväksi omakotirahastoon.
Kun lukee kuoron toimintakertomuksia sen alkuajoista lähtien, jokaisen vuoden kohdalla mainitaan vappulaulamiset ja monta kertaa sanoin ”perinteinen vapunpäivän tapahtuma pidettiin …”

Karonkkaperinne ja tanssiaiset ovat kadonneet, samoin kokoontumiset ”LY:n vappulounaalle”. Mukaan tuli Hermannien aloittama laulava vappupromenadi Aurajoen rannalla. Nykyään mukana ovat kaikki halukkaat laulajat. Matka Vähätorilta Paavon patsaalle on hieno lisä Taidemuseomäen esiintymiselle ja näin ylläpitää LY:n vappuperinnettä laulaen ja iloiten. Tätä perinnettä ei lopeta korona eikä muutkaan vastoinkäymiset. Siitä pitävät huolta LY:n kaikki laulajat ja kannustava ystävien joukko.

12.4.2020 Herkko Rautakorpi



maanantai 5. joulukuuta 2016

Mieskuoro Laulun Ystävät itsenäisyyspäivän tapahtumissa

Kuoron syntyajatuksena oli vahvasti isänmaallisuus aikana, jolloin elettiin vielä tsaarinvallan aikaa. Tämä näkyi ja kuului myös ohjelmistossa. Laulettiin rohkeasti vaikkapa Wagnerin Sotalaulua, Kajanuksen Sotamarssia tai Sibeliuksen Sydämeni laulua.

Isänmaallisella ohjelmistolla oli käyttöä jo 1920 luvulla mm. Akatemisen Karjalaseuran (AKS) tilaisuuksissa. Hiukan myöhemmin tulivat mukaan Turun Reserviupseerikerhon järjestämät tilaisuudet Palokunnan talolla (VPK) tai  Teatteritalolla. Tätä aikaa seurasi jakso, jolloin mukaan tulivat Turun Kansallisseura ja Turun kaupunki.

Vuonna 1980 heräsi ajatus kuoron oman Isänmaallisen juhlan järjestämisestä. Puuhamiehinä olivat laulajat Leonard Lindberg ja Harri Tikkala. Juhla järjestettiin ja lukuisat kertoja  konserttisali täyttyi kuulijoista kuulemaan ja näkemään LY:n lauluesityksiä. Lisänä juhlissa oli juhlapuhe sekä LY:n stipendien jako. Eipä tarvitse hävetä näitä nimiä! Joukossa on ollut ketään väheksymättä kenraaleista yliopiston rehtoreihin tai taiteilijoista suomalaisesta oopperatähdestä Päivi Nisulasta kansainväliseen pianistiin Henri Sigfridsoniin.
Viime vuosina Laulun Ystäville on annettu mahdollisuus osallistua kaupungin isänmaallisessa juhlalassa Sibeliuksen Finlandia-esitykseen. Hieno kokemus sekin.

Mutta ei tässä kaikki. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Laulun Ystävät on ollut mukana Sankarihaudalla omalla panoksellaan. Tämä tilaisuus on ollut ja tulee olemaan yksi tärkeä osa kuoron vuosittaisessa tapahtumaketjussa. ”Oi, kallis Suomenmaa” – tilaisuuden yksi vakiolauluista lauletaan vahvalla isänmaallisella tunteella myös vuonna 2016. Mukaan tulevat kaikki laulajat vanhimmasta nuorimpaan – tehtävä on kunniatehtävä Mieskuoro Laulun Ystäville ja tietysti jokaiselle kuorolaiselle.

Kuorossa on monta laulajaveljeä, jotka ovat omalla panoksellaan olleet mukana tilaisuuden järjestelyissä. Yksi heitä on Jorma Sundvall, joka muisteli tapahtumia kuorolaisille lähettämässään kirjeessä seuraavasti:

Tervehdys veljet. On hieno juttu  LY:n  äskettäin saama  huomionosoitus,  Kysymys oli sankarihautatilaisuudesta, johon LY on osallistunut yli 40 vuotta. Kokemusta on itsellänikin. Käsittääkseni koko toiminnan on aloittanut edesmennyt ystävämme Aarre Auranen. Kun tähän lisätään Laulun Ystävien puolelta silloinen puheenjohtaja Kyösti Anias, syntyi tämä kaunis tapa, josta halutaan pitää huolta tulevaisuudessakin.  
Alkuaikoina laulajia osallistui sotilaskodin kahvitilaisuuteen vain muutamia ja tilaisuudessa laulettiin pari joululaulua. Aikojen saatossa se on kasvanut nykyiseen muotoonsa.Reserviupseerit juhli aikanaan itsenäisyyttä 6.12. iltajuhlan merkeissä Turun Linnassa ja siinä juhlassa koko kuoro kävi laulamassa vuosia, joiden aloitusajasta ei minulla ole tietoa. Juhlat loppuivat 1990-luvun lopulla kustannussyistä. Tilalle tulivat juhlat itsenäisyyspäivän aattona 5.12. Ollessani TRU:n puheenjohtajana vuosina 2000-2002 järjestimme nämä juhlat Upseerikerholla siten, että ne alkoivat sen jälkeen, kun LY:n isänmaallinen juhla oli päättynyt. Tämä oli suosittu tapa, mutta se kärsi siitä, että LY:n konsertin päättymisen ja TRU:n juhlan alkamisen ajoitus aiheutti suuria vaikeuksia. Niistä yhteiskuvioista luovuttiin ja nykyään käymme laulamassa TRU:n juhlassa pienellä kokoonpanolla.  Näin teemme tänä vuonnakinMutta Sankarihaudalla ja sotilaskodissa olemme täydellä vahvuudella. 
Ystävällisin terveisin Jorma Sundvall




Turussa 5.12.2016
@Herkko Rautakorpi

maanantai 7. joulukuuta 2015

V. A. Koskenniemen runot ja kuorolaulu

Vuosi 2010 nimettiin akateemikko V. A. Koskenniemen merkkivuodeksi. Sinä vuonna tuli kuluneeksi 125 vuotta hänen syntymästään.

Helsingin yliopiston prof. Martti Häikiö piti jo marraskuussa 2009 hyvän esityksen V. A. Koskenniemestä sekä hänen suhteestaan mm. Aleksis Kiveen. Martti Häikiö kirjoitti hänestä myös vuonna 2009 ilmestyneen kaksiosaisen elämäkertakirjan: ”V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko”. Tämä oli arvokas lisä Lauri Viljasen jo vuonna 1935 kirjoittamaan Koskenniemen elämäkertaan. Häikiö esitteli uusimman kirjansa 21.1.2010 Turun yliopistolla pidetyssä V. A. Koskenniemi- seminaarissa. Kirjassaan Häikiö kertoi mm, että tulisieluista kulttuurivaikuttajaa Koskenniemeä voidaan pitää yhtenä maamme kansalliskirjailijoista. J. L. Runeberg oli jo aiemmin nimitetty maamme kansallisrunoilijaksi. Koskenniemen kansalliskirjailija-nimitystä voitaneen pitää perusteltuna varsinkin sen jälkeen, kun hänet vuonna 1921 oli kutsuttu Turun yliopiston Suomen kielen ja yleisen kirjallisuustieteen professoriksi ja vuonna 1948 nimitetty myös akateemikoksi. Professorinimitys oli hieman yllättävää varsinkin sen vuoksi, että vaikka Veikko Antero oli valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1907 ei hän koskaan väitellyt filosofian tohtoriksi saatikka nimitetty dosentiksi, mitkä meriitit yleensä vaaditaan ennen professoriksi nimitystä. Tosin Turun Yliopisto antoi hänelle myöhemmin filosofian tohtorin h. c. -arvon. Häntä on kutsuttu myös ns.”Valkoisen Suomen hovirunoilijaksi”, kirjoittihan hän mm. noin 500 runoa.

V. A. Koskenniemi syntyi 8.7.1885 Oulussa vararehtori ja uskonnon opettaja Anders Forsnäsin poikana. Perheeseen kuului isää n. 30 v. nuoremman Aino-vaimon lisäksi 3 lasta eli Veikko Antero sekä Veikkoa nuoremmat Inga ja Maija -sisaret. Veikko Antero pääsi ylioppilaaksi Oulun Klassillisesta lyseosta vuonna 1903. Vanhempiensa toivomuksesta Veikko Antero meni sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon, missä hän luki filosofian maisteriksi valmistuen sieltä vuonna 1907.

Veikko Anteron sisarista Inga luki opettajaksi ja toimi myöhemmin kirjakauppiaana Lohjalla. Maija taasen luki filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja toimi mm. vararehtorina Loimaalla. Kummatkin pysyivät koko ikänsä naimattomina.

Suomalaisuuden puolestapuhuja

Forsnäsien perhe kuului Oulussa paikalliseen sivistyneistöön. Suomalaisuus ja isänmaallisuus olivat perheessä valitsevina alusta alkaen. Tämä vaikutti syvästi myös Veikko Anteron mielipiteisiin, hänen runoihinsa ja kirjalliseen tuotantoonsa. Yhtenä esimerkkinä suomenmielisyydestä oli myös se, että Forsnäsin sukunimi muutettiin Koskenniemeksi Snellmannin päivänä 12.5.1906. Veikko Antero kirjoitti ja puhui toistuvasti Suomen kielen ja isänmaallisuuden puolesta ja oli antibolshevikki koko ikänsä.

Helsingissä Veikko Anteron parhaita ylioppilastovereita olivat Janne Valmari sekä tuleva kirjailija Kyösti Vilkuna, Oulun Klassikon poikia hänkin. Eino Kalima ja kirjailija Maila Talvio vetivät Veikon Helsingissä vuonna 1905 mukaan Talvion ja hänen aviomiehensä professori J. J. Mikkolan kirjalliseen piiriin, millä tapahtumalla tuli olemaan huomattava merkitys Koskenniemen runotuotantoon.

Taiteilijaelämää

Aluksi Veikko Antero ansaitsi leipänsä mm. kulttuurilehtien ”Ajan” ja ”Valvojan” päätoimittajana, ”Raatajan” toimitussihteerinä ja ”Uuden Suomettaren” kirjallisuusarvostelijana. Esimerkiksi Lauri Viljasen mukaan Koskenniemi ei Helsingissä harrastanut taiteilijoilla melko yleistä juhlintaa ja alkoholin käyttöä. Häikiö kertoo kuitenkin Koskenniemi-kirjassaan, että Veikko Antero oli 35-vuotiaaksi asti Helsingin boheemiravintoloissa usein nähty poikamiesasiakas. Hän istui mm. Eino Leinon, Toivo Kuulan, Otto Kotilaisen ja Evert Katilan seurassa.

Nuorena Veikko Anteron mieltä vaivasi Rafael Koskimiehen mukaan ehkä tietynlainen pessimistisyys, mikä kuitenkin jo Helsingissä opiskelun aikana vaihtui keskittyneisyydeksi ja tarmokkuudeksi. Useat tutkijat ovatkin todenneet, että Veikko Antero omaksui runoissaan alusta alkaen oman tyylinsä: Erona mm. modernien runoilijoiden epätasaisiin rytmeihin Koskenniemellä oli erinomainen rytmitaju. Hän oli perinteisen lyriikan kannattaja. Hänen lyriikassaan poljento ja säkeitten loppusoinnut sopivat aina yhteen.

Boheemista professoriksi

35-vuotiaana Koskenniemi käänsi takkinsa. Vuonna 1920 hän muutti Turkuun. Runoilija-boheemista ja matkakirjailijasta tuli vuonna 1921 professori Turun yliopistoon. Vuonna 1922 hän meni naimisiin 12 vuotta nuoremman kokkolalaisen filosifian maisteri Vieno Pohjanpalon kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Inga luki maisteriksi ja toimi englannin filologian professorina Turussa. Nuorempi Hannu-poika valmistui lakimieheksi, haavoittui sodassa ja toimi myöhemmin hovioikeudenneuvoksena. Hannu Koskenniemen poika Martti Koskenniemi toimii yhä professorina Helsingin yliopistossa.

Veikko Antero sai kirjallisista ansioistaan v.1920 kirjailijaeläkkeen, josta hän tosin luopui vuonna 1925 professori-nimityksensä jälkeen. Turussa työskennellessään Vieno ja Veikko Antero pitivät kodissaan Yliopistonkatu 27:ssä ”Atriumissa” vuosina 1927–58 (30 v.) kirjailijoiden suosimaa kirjallista piiriä. Rouva Koskenniemi kutsui aina puhelimitse noin 10–20 kirjailijaa kotiinsa, missä syötiin ja juotiin hyvin. Kukin kutsutuista, joiden mukana olivat mm. tuleva aviopari Lauri Viita ja Aila Meriluoto, esitteli vuorollaan saavutuksiaan, runojaan ym, joita muut sitten arvostelivat. Veikko Antero oli varsinkin kirja- ja lehtiarvosteluissaan usein sangen perusteellinen ja kriittinen, minkä vuoksi hän sai myös vihamiehiä. Ennen arvosteluaan hän luki kirjan jopa kolme kertaa läpi. Hän pyysi usein myös Vieno-vaimoaan lukemaan kirjan ensin, kannattiko sitä yleensä lähteä arvostelemaan. Kirja-arvosteluja hän teki elämänsä aikana ainakin 500–600 kpl. Veikko Antero lukeutui vanhasuomalaisiin, kun taas esim. Eino Leino edusti nuorsuomalaisia. Leinon elämäntyyli ei aina miellyttänyt Veikko Anteroa, ja runoilijoiden kesken olikin lehtien palstoilla kärkeviä mm. toistensa runojen arvosteluja. Varsinaisia vihamiehiä he eivät kuitenkaan olleet. Lisätöitä Koskenniemelle aiheutti myös Turun yliopiston rehtorin viran hoitaminen, jossa virassa hän toimi vuosina vuoteen 1932 saakka. Hänet nimitettiin myöhemmin kolmen yliopiston kunniatohtoriksi eli Helsingin vuonna 1927, Tarton vuonna 1929 ja Turun yliopiston vuonna 1955.


Tuottelijas kirjoittaja

Koko elämänsä aikana V. A. Koskenniemi kirjoitti yhteensä 10 runokokoelmaa, joista kuuluisimpia ovat ”Runoja 1906, Valkeat kaupungit, Hiilivalkea, Elegioja, Kurkiaura” sekä vuonna 1940 ilmestynyt ”Latuja lumessa”. Näihin on lisättävä myös viisi Veikko Anteron runoelmaa. Runojensa lisäksi hän kirjoitti kymmenen matka- ym. kirjaa, kuusi laajaa monografiaa, kuten mm. A. Kiven, Maila Talvion ja Goethen kaksiosaiset elämäkerrat, kymmenen esseetä, suomensi kymmenkunta kirjaa, kirjoitti muistelmia, aforismeja (mm.”Matkasauva” vuonna 1926 ja ”Vaeltava viisaus” vuonna 1952), useita tutkielmia, arvosteluja ym. ”Konsuli Brennerin jälkikesä” oli hänen ainoa romaaninsa. Koskenniemi vaikutti oman aikansa kulttuuriin monella tasolla. Hän oli paitsi runoilija myös kirjallisuuskriitikko, tutkija ja kulttuuripoliitikko. Turun yliopiston kirjaston ”Runoilijan monet kasvot” -kirjan mukaan Koskenniemi oli hyvin suosittu puheiden ja esitelmien pitäjä ja niitä kerrottiin tässä kirjassa olleen yli 200 kpl. Turun kaupunginkirjastossa oli hänen tuotantoaan esittelevä näyttely vuonna 2010.

Koskenniemi ja kuorolaulut

Koska itse olen laulanut useissa mieskuoroissa, olen aina ollut kiinnostunut paitsi laulujen säveltäjistä myös niiden sanoittajista. Siksi ajattelin nyt puhua siitä, mikä merkitys Koskenniemellä on ollut laulujen ja varsinkin mieskuorolaulujen sanoittajana. Tiedetään, että varsinkin kevät, naiskauneus ja isänmaa ovat aina inspiroineet paitsi runoilijoita myös säveltäjiä laatimaan niistä sekä kauniita että mukaansa tempaavia lauluja ja sävellyksiä. Veikko Antero on maininnut, että lyriikka ja musiikki tulevat usein niin lähelle toisiaan, että niiden rajat himmenevät. Olivatko Koskenniemen runot sitten sellaisia, että ne herättivät maamme säveltäjät laatimaan niistä yksin- tai kuorolauluiksi sopivia sävellyksiä?

Jokin aika sitten kerroin Aleksis Kiven kirjoittamista näytelmistä ja runoista ja esitin silloin myös joitain YL:n laulamia mieskuorolauluja, mm. ”Sydämeni Laulun”, ”Onnelliset” ym. 12 niistä ovat kaikkein suosituimpia. Nämä Kiven kirjoittamat kauniit runot olivat näiden 12 laulun pohjana, laulujen, joita nyt vielä toista sataa vuotta myöhemmin esitetään täysille saleille. Kerroin silloin, että Kiven runoista noin 30 on sävelletty kuorolauluiksi, useat jopa 8–10 eri säveltäjän toimesta. Harri Raitis mainitsee Turun Klassikon 130-vuotishistoriikissa ”Ramus Aureus”, että P. Mustapään eli akateemikko Martti Haavion runoista on jopa yli 130 sävelletty lauluiksi. Kuorotoverini Kauko Nurkkalan mukaan Eino Leino on ollut suomalaisista runoilijoista tuotteliain, sillä hänen runoistaan peräti yli 500 kpl on sävelletty lauluiksi. Mikä oli sitten V. A. Koskenniemen lauluiksi sävellettyjen runojen lukumäärä?

Useat maamme säveltäjistä innostuivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä säveltämään V. A. Koskenniemen kauniisiin runoihin sopivia yksin- tai kuorolauluja. Tutkimusten mukaan näitä suomalaisia säveltäjiä on ollut yht. 120 kpl. Erkki Melartin sävelsi Koskenniemen vuonna 1906 runokokoelmasta peräti 24 laulua, Yrjö Kilpinen Koskenniemen runoista 48 laulua, Veli-Matti Välitalo peräti 45 laulua, Caj Chydenius 17, Toivo Kuula 12 ja Heino Kaski 11 laulua. Kymmeniin runoihin on ollut Häikiön mukaan jopa 3–7 eri säveltäjää. Olen todennut, että Koskenniemi oli myös laulukirjojen kirjoittajien suosiossa, sillä esim. Laulu-Miesten Lauluja I-II-III kirjoissa oli 12 Koskenniemen kirjoittamaa neliäänistä mieskuorolaulua, kun esim. A. Kiven kirjoittamia löytyi niistä 7 kpl. Häikiön mukaan myös osa laulamistamme ns.kansanlauluista on todellisuudessa Koskenniemen kirjoittamia runoja.

Koskenniemen hiljan ilmestyneessä bibliografiassa arvioidaan hänen runojensa kokonaismäärän olevan noin 500 kpl. Näistä löytyi esim. Helvi Hämäläisen kokoamassa ”Jääkukkia”-runokirjassa 172 Koskenniemen runoa ja ”Koskenniemen kuolemattomat”-kirjassa noin 200 osittain samoja Koskenniemen runoa. Koskenniemen ”Kootut runot”-kirjassakin oli 482 runoa. Häikiön ja omien tutkimusteni mukaan näistä runoista on sävelletty yksinlauluiksi tai kuoroteoksiksi lähes puolet eli 230 kpl. Neliäänisiä mieskuorolauluja lienee näistä noin 60–80 kpl. Turun pääkirjaston tietokannasta löytyi yht. 778 suurelta osin samoihin Koskenniemen runoihin sävellettyä äänitettä. Sibeliuksen vuonna 1899 säveltämä ”Finlandia” on Koskenniemen sanoittamista lauluista luonnollisesti tunnetuin. Siihen Koskenniemi kirjoitti vuonna 1940 helsinkiläiselle Laulu-Miehet -mieskuorolle omistetun kuoro-osuuden. Omat sanansa ”Finlandiaan” ovat kirjoittaneet myös Yrjö Sjöblom, Eino Leino, Jalmari Finne sekä Wäinö Sola. Wäinö Solan sanoittamaa ”Finlandia”-versiota lauletaan usein Vapaamuurarien tilaisuuksissa. Martti Linnavuoren säveltämä ihana ”Minä laulan sun iltasi tähtihin” on kauneimpia yksinlaulujamme. Sen on myös Martti Turunen sovittanut neliääniseksi mieskuorolauluksi. Muita tunnettuja kuorolauluja ovat ”Lippulaulu, Koulutie, Nuijamiesten marssi, Valkeat kaupungit, Iltapilviä, Chrysanthemum ja Katson virran kalvohon”-laulut. Liitteessä esitetään joukko Koskenniemen kirjoittamia myös melko paljon laulettuja yksin- tai kuorolauluiksi sävellettyjä runoja. Operetteja, oopperoita tai näytelmiä ei Koskenniemen teoksista ole tietojeni mukaan sävelletty. Kuten olen jo maininnut, on Eino Leinon runoista sävelletty yli 500 kpl joko yksin- tai kuorolauluiksi, ja kirjallisuuden mukaan toisena on Einari Vuorela (488 runoa), kolmantena V. A. Koskenniemi (230 runoa) ja häntä seuraavat Aleksis Kivi (130 runoa), P. Mustapää, A. Hellaakoski ym.

Koskenniemeä arvostetaan yhä

Vuonna 1965 perustettiin Turkuun V. A. Koskenniemi -seura, jonka nykyisenä puheenjohtajana toimii kirjailija Jukka Parkkinen. Tämä seura vaalii Koskenniemen runoja ja kirjoituksia, pitää seminaareja ym. Lauantaina 13.3.2010 pidettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa myös Koskenniemen 125-vuotisjuhlakonsertti.

V. A. Koskenniemi kuoli Turussa 4.8.1962 vaikean sydäntaudin murtamana. Terho Sakin veistämiä V. A. Koskenniemen patsaita on pystytettu Ouluun Ainolan puistoon (”Merikosken muusat”) vuonna 1985 ja Turun yliopistonmäelle Koskenniemikadun varteen (”Muusat”) vuonna 1987.

Oheisista linkeistä kuulemme neljä suosituinta V. A. Koskenniemen runoihin sävellettyä neliäänistä mieskuorolaulua: Sibeliuksen ”Finlandian”, Toivo Kuulan säveltämän Nuijamiesten marssin”, oululaisen säveltäjä Leevi Madetojan ”Valkeatkaupungit” sekä Frans Linnavuoren säveltämän Minä laulan sun iltasi tähtihin”. Kaikki laulut esittää entinen mieskuoroni Ylioppilaskunnan Laulajat.

V. A. Koskenniemen runoihin sävelletyt suosituimmat kuorolaulut (12 kpl) sekä säveltäjä(t)

Laulun nimi Runokokoelma ja vuosi Säveltäjä(t)
Kuutamolla Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen (7)
Lippulaulu Kurkiaura v. 1930 Yrjö Kilpinen
Minä laulan sun iltasi tähtihin Sydän ja kuolema v. 1919 Frans Linnavuori (5)
Koulutie Uusia runoja v. 1924 Erkki Melartin (3)
Isänmaan kasvot Kurkiaura v. 1930 Armas Järnefelt (4)
Finlandia Latuja lumessa v. 1940 Jean Sibelius (3)
Nuijamiesten marssi Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula (4)
Valkeat kaupungit Valkeat kaupungit v. 1908 Leevi Madetoja (2)
Iltapilviä Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula
Chrysanthemum Runoja v. 1906 Hjalmar Backman (7)
Katson virran kalvohon Runoja v. 1906 Heino Kaski (4)
Leijonalippu Elegioja v. 1917 Leevi Madetoja (2)

Muita V. A. Koskenniemen runoihin sävellettyjä kuoro- ja yksinlauluja (30 kpl)

Laulun nimi Runokokoelma ja vuosi Säveltäjä(t)
Auringon nousu Syksy, Runoja v. 1906 Toivo Kuula
Kevätlaulu Epilogi, Runoja v. 1906 Toivo Kuula (5)
Siell´ on kauan jo kukkineet omenapuut … Runoja v.1906 Toivo Kuula (7)
Sinipiika Runoja v. 1906 Toivo Kuula (3)
Vainajien marssi Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula
Nimettömät sankarit Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula
Vanha syyslaulu Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula (2)
Kesäyö kirkkomaalla Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula
Pääsiäislaulu Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen
Elegia satakielelle Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen (3)
Yli vaikenevain kattoin Runoja v. 1906 Erkki Melartin (2)
Jääkukkia Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula (3)
Tule armaani ja kätes anna mulle Runoja v. 1906 Erkki Melartin (5)

Koskenniemi-sarja. 8 yksinlaulua: Kesäyössä, Syyskuun sonetti, Ihme, Lakeus, Rannalta I ja Rannalta II, Fiat nox, Ikävässä kenttäin huojuvaisten, Sonetti sadun linnasta. Rakkausrunoja v. 1920, Yrjö Kilpinen (5)

Muita Yrjö Kilpisen säveltämiä Koskenniemen runoja. 5 yksinlaulua: Kesäyö, Vanha laulu, Hyökyaalto, Sydänkeväällä, On raskas päivä päättynyt (Nuori Anssi v.1918) sekäVirsiä ja kantaatteja: Jerusalem, Jerusalem. (Kurkiaura v. 1930) sekä Sisarpiirin laulu (Rakkausrunoja v.1920), Yrjö Kilpinen (2)
Turussa helmikuussa 2010

@ Dos. Into Salonen, Weteraani Weljet/Laulun Ystävät

torstai 15. lokakuuta 2015

Aleksis Kivi ja mieskuorolaulu


Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (ent. Stenvall) elämästä on mm. Toivo Jallin mukaan kirjoitettu yli 1 000 kirjaa tai tutkielmaa. Mm. Viljo Tarkiainen oli jo v. 1934 kirjoittanut laajoja tutkimuksia A. Kiven elämän vaiheista. Syntymänsä v. 1834 jälkeen Nurmijärven Palojoen kylässä Aleksis muutti 11 v:na vanhempineen Helsinkiin, missä hän 23 v:na luki yksityisesti ylioppilaaksi v.1857. Äiti oli kehottanut häntä lukemaan papiksi, mutta Aleksis päätti kuitenkin antautua runoilija-kirjailijan uralle. Elämänsä aikana A. Kivi kirjoitti yht. 12 näytelmää, kirjan, useita kertomuksia sekä lähes 60 runoa ja yhden runokokoelman "Kanervala", joka ilmestyi v. 1866.

Liityttyäni v. 2007 Turun Aleksis Kivi-kerhoon pyrin selvittämään, oliko Kivellä jo nuoruudessaan ollut musikaalisia harrastuksia tai vastaavia lahjoja. Lauluharrastus kiinnosti minua myös sen vuoksi, että YL:n jälkeen olin laulanut eri maamme mieskuoroissa peräti 50 vuoden ajan. Mihinkään kuoroon ei Kivi tiettävästi ollut kuulunut. Ylioppilaskunnan Laulajatkin (YL) perustettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen v. 1883. Veijo Meren kirjassa "Aleksis Stenvallin elämä" kerrotaan Kiven mielellään hyräilleen Topeliuksen runoa "Under rönn och syren", mikä viittaa siihen, että Kivellä on ollut ainakin kohtalainen sävelkorva. "Seitsemän veljestä" -kirjassaan Kivi kirjoitti useitten laulujen sanoja, mm. Eeron laulaman "Jussi, pussi, Jukolan Jussi, porsaan pahnan pöllyttäjä...", Seunalan Annan laulaman "Sydämeni laulun", Rajamäen Rykmentin pilkkalaulun "Mikko, ukko vilttihattu, kuoharina kulkee" ym. Samoin Hannes Sihvo kertoo kirjassaan "Aleksis Kivi aikanansa" kaupp. Björkbomin vaimon kertoneen, että Kivi lauloi heidän puutarhassaan ruotsalaisia lauluja hyvällä lauluäänellä.

Useat suomalaiset säveltäjät havaitsivat jo 1890-luvulla Aleksis Kiven runojen kauniin lyyrisyyden. Ei siis ollut ihme, että varsinkin "Kanervalan" runot olivat säveltäjiemme suosiossa. Mieskuoroille sävelletyistä Kiven runoista lienee ensimmäinen Rafael Laethenin v. 1892 säveltämä "Keinu" ("Mun kanssani keinuhun käy..."). Sen esitti ensimmäisenä YL konsertissaan v. 1896. Sen sävelsi myöhemmin 12 muuta säveltäjää, mm. Aarre Merikanto. Yhteensä Kivi on sanoittanut yhdeksän Suomessa eniten tunnettua mieskuorolaulua. Samassa konsertissa v.1896 YL esitti myös Sibeliuksen säveltämät "Sydämeni laulun" sekä ""Metsämiehen laulun", molemmat Kiven runoilemia. Sekä "Metsämiehen laulun" että "Sydämeni laulun" ovat säveltäneet 12 muutakin säveltäjäämme, mutta viimeksi mainittu, usein hautajaisissa esitetty Sibeliuksen melodia, on edelleen näistä rakastetuin.
Analysoidessani suomalaisia mieskuorolauluja havaitsin, että Kiven rakastetuimpia, eri säveltäjiämme kiinnostaviin yhdeksään runoon kuuluivat edellä mainittujen lisäksi mm. "Onnelliset" -runo ("Jo valkenee kaukainen ranta"), johon Armas Järnefeltin lisäksi nuotit on säveltnyt 8 eri säveltäjää, samoin "Suomenmaa" -runo, johon Väinö Pesolan lisäksi peräti 24 säveltäjää on säveltänyt omat nuottinsa. Osa Kiven runoista, kuten juuri "Suomenmaa" löydettiin vasta hänen kuolemansa v. 1872 jälkeen. "Ikävyys" -laulu ("Mi ikävyys, mi hämäryys") ei liene kaikille tuttu, mutta sitäkin ovat mieskuorot laulaneet V. Killisen säveltämänä. Ko. laulun ovat säveltäneet myös 20 muuta säveltäjää. "Pohjatuuli" -laulun on Heikki Klemetin lisäksi säveltänyt Veli Matti Välitalo. Kun veljesten Juhani "Seitsemän veljestä" -kirjassa pelkäsi lukkarin kostoa ikkunalasin rikkomisen seurauksena ehdotti hän muille veljeksille lähtöä Parolan kasarmille eli "Kun ihmiset, nuo kiukkuiset perkeleet, meitä ahdistavat joka haaralta". Tämän melko harvoin esitetyn "Parolaan mennään" -laulun sävelsi mieskuoroille Juhani Pohjanmies. "Seitsemän miehen voiman" sävelsi Felix Krohnin lisäksi 10 muuta säveltäjää.

Harvemmin esitettyjä Kiven runoihin sävellettyjä kuorolauluja ovat mm. "Sunnuntai" ("Mä muistan sen lempeän laakson"), jonka kauniin melodian Martti Turunen on säveltänyt ja jota esitetään useimmiten duettona mies- tai naissolistien voimin. "Helavalkea", Timon laulama "Laulu oravasta", "Oluen kunniaksi"-laulu Kiven "Olutretki Schleussingenissa"-näytelmästä sekä "Jouluilta" ovat innoittaneet jopa toistakymmentä maamme säveltäjää säveltämään näihin Kiven kauniisiin runoihin sopivat sävellykset.

Arvellaan, että Eino Leino lienee ollut tuottoisin maamme runoilijoista ja että hänen runoistaan yli 500 on sävelletty yksin- tai kuorolauluiksi. Sirkka Holman tutkimusten perusteella Aleksis Kiven teksteistä tai runoista on sävelletty yksin- tai kuorolauluiksi 160 kpl yhteensä 113 eri säveltäjän toimesta. Omien, eri laulukirjoista tekemieni tutkimusten perusteella Kiven runoista oli sävelletty 30 kpl neliäänisiksi mieskuorolauluiksi. Esim. tunnetussa Martti Turusen "Laulumiesten lauluja" kolme-osaisessa laulukirjassa (painettu v. 1954, yht. 582 neliäänistä laulua) löytyi vain 7 yhdeksästä Kiven sanoittamasta tunnetuimmasta mieskuorolaulusta, kun esim. Eino Leinolta niitä löytyi 30 kpl, Larin-Kyöstiltä 26 kpl, Einari Vuorelalta 15 kpl sekä V. A. Koskennniemeltä ja Eero Eerolalta molemmilta 12 kpl.

Joukko suomalaisia kuoroja on kunnioittanut Kiven muistoa ja tehnyt hänen runoistaan sävelletyistä lauluista oman CD-levynsä. Näistä mainittakoon "Kampin laulu", jonka "Kivi sydämellä"-levyssä esitetään mm. "Unelma" ja "Hannan laulu"-kappaleet, jotka kuuluvat harvemmin esitettyihin Kiven sanoittamiin runoihin. Muita Kiven sanoittamia lauluja ovat levyttäneet mm. Kim Borg, ESO:n kuoro ja Rajamäen Mieslaulajat.

Helsinkiläinen Kaj Chydenius sävelsi vielä 1970-luvun alussa Turun kaupunginteatteria varten "Seitsemän veljestä" -näytelmään musiikin, johon kuului mm. 13 laulua. Näytelmä saavutti lauluineen Turussa suuren suosion ja sitä esitettiin 3 1/2 vuoden ajan täysille katsomoille. Lehdissä olleitten tietojen mukaan "Seitsemän veljestä" tekee jälleen tuloaan Turun Kaupunginteatteriin. – Voimme todeta, että August Ahlqvistin 1880-luvulla parjaamasta Aleksis Kivestä on muotoutunut kaikkien kunnioittama ja säveltäjiemme ihannoima kirjallinen runoilija ja sankari-hahmo.

Turussa 14.10.2015
@ Dos. Into Salonen, Turku

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Monen vuoden työ taipui upeaksi teokseksi

Alkuhönkäisy


Elettiin vuotta 2010 ja sen syyskautta. Jo silloin pohdittiin, tarvitaanko kuoron elämää kuvaavaa 100-vuotisjuhlajulkaisua. Leonard “Lennu” Lindberg, myöhemmin juhlakaaritoimikunnan projektipäälliköksi nimetty, aukaisi sanaisen arkkunsa: ”Julkaisu tehdään!”

Mutta kuka sen tekisi ja mitkä olisivat kustannukset? Kysyttiin ammattilaisia ja puoliammattilaisia – kallista! Kuinkas ollakaan, niin päädyttiin oman kuoron mieheen, joka oli ollut mukana edellisten kuorojulkaisujen teossa. Ehkäpä näin säästyisi rahaakin.

Julkaisun teko alkoi innolla hyvillä työvälineillä ja kuoron tuella. Paperille syntyi erilaisia kaavakuvia julkaisun sisällöstä ja tietysti tarkka aikasuunnitelma. Syksyllä 2013 pitäisi julkaisun olla siinä muodossa, että keväällä 2014 se olisi oikoluettu ja valmiina painoon. Kuoron päättäville elimille tuotiin erilaisia jäsentelyjä luettelomaisesti tai konkreettisten kaavakuvien kautta. Näin syntyi ensimmäinen “Laulun Ystävien talo”.

Aikapuu

Kuorosta oli kirjoitettu aiemmin lähes tuhat sivua tekstiä, jonka pohjana ovat olleet edelliset julkaisut, toimintakertomukset ja pöytäkirjat. Tällä kertaa tätä täydennettiin mm. käynneillä Maakunta-arkistossa asiakirjoja kuvaamalla, tallenteita kuuntelemalla ja muokkaamalla niitä tekstimuotoon, konserttikirjoja selaamalla sekä vierailemalla kirjastoissa.

Tälle pohjalle rakentui aikapuu eli LY:n satavuotinen taival pähkinänkuoressa. Lisäksi runsaasta kuoron materiaalista voitiin poimia kuoron jäsenkehitys, ensin numeroin ja sitten diagrammimuodossa.

Tässä puussa eletään vielä aikaa, jolloin uusinta LY:n johtoa ei vielä ollut valittuna.

Puun kasvaessa syntyi koko ajan tekstiä ensimmäisen talon ikkunoiden taakse kymmeniä sivuja. Välillä oli saatava työlle vahvistusta, jota tulikin projektin alkuunpanijoilta. Lisäksi sieltä tuli kirjallista materiaalia sivutolkulla.

Sopimus, raha ja uskonpuute

Kun on henkeen ja vereen kiinni harrastuksissa, vaikkapa kuorolaulussa, niin aina ei ajattele, että siitä saisi rahallista korvausta. Kirjaprojektissa alusta lähtien mukana ollut toimikunta oli kuitenkin hoitanut tämän asian kuntoon. Sopimus palkkioista tehtiin projektin edistyessä ajatuksella: Kyllä raha-asiat hoidetaan – niistä ei tarvitse olla huolissaan. Sopimuksen syntyvaiheessa tekstiä kuvineen oli valmiina lähes yhden kirjan verran. Työtuntien kivuttua lähelle kahtatuhatta ei työ enää edistynyt suuntaan eikä toiseen. Tarvittiin kannustusta, joka käynnistikin kirjoittamisinnon uudelleen.

Materiaalin paljoutta

Intensiivisessä työskentelyssä tekstiä syntyi melkoisesti lähes joka päivä. Lähdemateriaalia oli “tuvan täydeltä” – mappeja, sanomalehtileikkeitä, kuvaromppuja, ääninauhoja ja kaikkea muuta näiden lisäksi. Julkaisun oleelliseksi osaksi oli sovittu runsas kuvamateriaali. Eri lähteistä koottiin yli 500 kuvaa alkaen kuoron ensimmäisestä konserttikuvasta vuodelta 1915. Kun vielä kirjaprojektitoimikunta päätyi julkaisun osalta väripainokseen, oli myös visuaalinenkin puoli edennyt ja taittotyötä vaille.

Yhteistyö tiivistyy - julkaisulle nimi, jäsentelyä, taittoa, oikoluentaa

Elettiin vuotta 2013 ja kuoroon oli liittynyt laulaja, graafinen suunnittelija, Reima Orvasto. Julkaisun teon kannalta ei paremmin olisi voinut käydä. Niinpä alkoi kirjan kokoaminen kiinteänä parityönä kirjoittajan ja taitosta vastaavan ammattilaisen kanssa. Eikä tätäkään työtä tarvinnut aloittaa aivan alusta, koska vuosien varrella oli syntynyt erilaisia ehdotuksia kirjan osalta. Siirryttiin sähköisen tiedottamisen aikaan. Kuvat ja tekstit ”lensivät googlaten ja driveten” koneelta toiselle. Julkaisun rakenne muokkautui vähän kerrassaan lopulliseen muotoonsa. Siinä samalla pohdinnan alla oli jukaisun nimi. Ehdottajina oli tietysti kirjan tekijät ja myös kuorolaiset. Kolmesta suosituimmasta ehdotuksesta – Soi, laulu, soi, Rakkaudesta musiikkiin ja Laulu on uskoa aurinkoon – valittiin viimeisin. Tässä nimivalinnassa oli monta mielenkiintoista muuttujaa ja muuttajaa. Nyt julkaisun ollessa valmis voi jokainen olla tyytyväinen valintaan. Onhan julkaisun nimi poimittu yhdestä kuoron tunnuslauluista – Laulu laulusta.

Kevät ja kesä 2014 olivat julkaisun teossa intensiivisintä aikaa. Julkaisun tekijät olivat yhteydessä toisiinsa eri tavoin päivittäin ja silloin ei työtunteja laskettu. Lähes valmis teksti luetutettiin eri henkilöillä, tehtiin satamäärin korjauksia, lisättiin, poistettiin ja muokattiin.

300 sivua tekstiä ja 550 kuvaa ei ole yhden miehen asia. Koska kyseessä oli monen vuoden projekti, tarvitaan siihen kaikkia yhteisön jäseniä. Laulun Ystävien jokainen jäsen voikin ajatuksissaan olla yksi julkaisun tekijöistä. Yhdessä syntyy monenlaista taidetta – myös kirjallisessa muodossa.
Kassikaupalla tavaraa

Herkon monivuotinen työ oli jäsentynyt kansioihin, CD-levyihin ja valokuva-albumeihin. Kaikki tekstit oli valmiiksi tulostettuna paksuissa kansioissa. Valokuvia, asiakirjoja ja tilastoja oli lisäksi kassikaupalla. Taittajalle alkoi pikku hiljaa selvitä, että tästä tulisi vähän erilainen projekti. Sovittiin istuntoja, joissa jäsennettiin tekstiä uudelleen ja ideoitiin painettavaan julkaisuun sopivia rakenteita. Keksittiin myös, että runsas audiovisuaalinen materiaalikin saataisiin mukaan lisäämällä kirjaan linkkejä internetiin.

Kirjan taitto- ja toimitusprojektista näytti tulevan mielenkiintoinen. Innostunut parivaljakko lähtikin nokka kohti tuulia puskemaan tietotulvasta eheää ja tiivistä teosta. Aikaa siihen kului kymmenkertainen määrä ennalta arvioidusta, mutta tuloksena oli monikerroksinen ja edustava teos. Luonnoksessa olleet liitetiedostot upotettiin artikkeleihin erilaisina kainalojuttuina ja teemasivuina. Aikajana istutettiin sisältöosan alalaitaan siten, että yksi aukeama kertoi yhden vuoden tapahtumista koko satavuotishistorian ajalta. Oma haasteensa oli tehdä tilastotaulukoista visuaalisia ja kertovia infograafeja. Eikä vähiten työtä teettäneet ne tuhannet valokuvat, joiden joukosta muokattiin painokelpoiseksi puolentuhatta kuvaa.

Ääntä ja liikkuvaa kuvaa kirjaan

Oma juttunsa oli nettilaajennuksen rakentaminen. Vanhoista magneettisista äänitearkistoista oli pelastettavissa vielä osa arvokasta ja autenttista haastatteluaineistoa. Oltiin myös yhteydessä Yleisradioon ja saatiin sieltä lupa julkaista Turun Radion tekemiä haastatteluja Toronton matkalta. Mukaan otettiin myös jo edesmenneidenkin kuorolaisten muistelemia sattumuksia entisaikojen kuoroharrastuksesta. Kuoron tekemät matkat merkittiin Google-karttaan havainnollistamaan kansainvälisen toiminnan laajuutta. Nettilaajennus rakennettiin sellaiseksi, että se on helposti luettavissa myös mobiililaitteilla. Niinpä suoraan kirjan sivulta pääsee siihen liittyvään artikkeliin skannaamalla kännykällä sivun ylälaidassa oleva QR-koodi. Perinteisemmin sieltä löytyy myös nettiosoite tietokonekäyttäjiä varten.

Tähtihetkiä kirjamessuilla

Julkaisu valmistui sopivasti Turun kirjamessuille, jonne kuoron puheenjohtaja Kari Ruusunen oli järjestänyt kirjan julkistamistapahtuman. Messkukeskuksen auditoriossa kirjaprojetissa mukana olleet henkilöt kertoivat julkaisun teosta ja kuoro esiintyi laulamalla neljä laulua. Projektin huipentumana oli julkaisun luovutustilaisuus kuoron juhlakaaren suojelijalle, tasavallan presidentin puolisolle, Jenni Haukiolle Kansallisen kirjakaupan messuosastolla paikallistelevison ollessa mukana tapahtumassa.


@Herkko Rautakorpi ja Reima Orvasto

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

LY:n 100-vuotisjuhlakonsertissa laulettua

Juhlakonsertin ohjelmisto rakentuu viiteen pääteemaan: tunnuslaulut, kuorolle sävellettyä, omistettua, lunastettua, tilattua, entisten ja nykyisten taiteellisten johtajien johtamat esitykset, 100-vuotisjuhlateos kantaesitettynä ja Sibeliuksen laulusarja. Tunnuslauluista on tehty oma laajempi kirjoitus.

Tunnuslaulut

Tunnuslauluja kuorolla on vuosien saatossa ollut useampia. Niistä ensimmäisenä oli Heikki Klemetin Laulajan marssi – Laulun Ystävien marssi, jota laulettiin 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Seuraavana käytössä oli Martti Turusen säveltämä ja Toivo Lyyn sanoittama Laulu laulusta. Sitä laulettiin reilut kymmenen vuotta. Nykyään kuoro laulaa Esko Solasaaren säveltämää ja sanoittamaa tunnuslauluaan Laulun Ystävät. Näistä konsertissa lauletaan Laulu laulusta ja Laulun Ystävät. Tunnuslauluista lisää toisessa blogikirjoituksessa.

Kuorolle sävellettyä, omistettua, lunastettua, tilattua

Konsertin toiseen osioon on valittu joitakin harvemmin esitettyjä kuorolle tehtyjä sävellyksiä tai kuoron ensimmäisessä konsertissa olleita teoksia.

Ensimmäisenä ohjelmistossa on Aksel Törnuddin Kirkonkäynti. Tämä sävellys on poimittu konserttiin syystä, että se esitettiin Laulun Ystävien ensi konsertissa 21.2.1915. Tämä humoreski on tullut suosituksi myös neljän kaupungin, Pori, Rauma, Tampere, Turku, mieskuorojen perinteisissä kvartettikilpailuissa ja on mukana pakollisena lauluna tänäkin vuonna.

Säveltäjä, Aksel Törnudd toimi Rauman seminaarin musiikinopettajana 20 vuotta. Hän tutki säveltapailun olemusta ja julkaisi useita alaa käsitteleviä kirjoja. Sävellys, Kirkonkäynti, on yksi hänen mieskuorosävellyksistään. Runo tunnetaan myös nimellä Erilainen kirkonkäynti.

Emil Genetz ja P. J. Hannikainen ovat 1900-luvun alkupuolen säveltäjiä. Konsertissa toisena laulettava Metsänhartaus on kahden säveltäjän yhteistyötä. Tällä kertaa säveltäjämestari Hannikainen on kirjannut kappaleen sanat ja Emil Genetz on säveltänyt laulun kansallisromanttisella tyylillään. Myös tämä suosittu sävellys oli mukana kuoron ensimmäisessä konsertissa.

Vuonna 1952 kuoro järjesti kansallisen sävellyskilpailun 40-vuotisjuhliaan ajatellen. Kilpailuihin osallistui runsaasti Suomen johtavia säveltäjiä, joilta saatiin 75 sävellystä. Niistä tiukka raati palkitsi ja lunasti kuorolle kaikkiaan neljä. Joukossa oli monta mielenkiintoista säveltäjää ja sävellystä, joita myös LY olisi voinut jatkossa käyttää. Osa näistä “hyllytetyistä” sävellyksistä onkin päätynyt muiden kuorojen vakio-ohjelmistoon.

20.11.1954 kuoro esitti 40-vuotisjuhlissaan kilpailukappaleista Arvo Räikkösen Laulu hämärissä. Sanat tähän on kirjoittanut Yrjö Jylhä, joka tunnetaan ennen kaikkea sotaan liittyvistä syvähenkisistä runoista. Samalta säveltäjältä on konserttiin valittu laulu Karjalan kunnailla.


Laulu hämärissä

Monta on murheitten tuutimaa
riemut on tuutuna harvain;
monta on toivoa kukkivaa
haudattu elämän muurien taa,
kasteltu kyynelin karvain.

Monta on tuonelle kulkijaa,
tuonelta tultu on harvoin;
mennessä outona aukeaa,
tullessa tuttuna kangastaa
tuskien tie, jota tarvoin.

Monta on kuoleman laulajaa,
elämän laulut on harvat;
tuonen porteill’ on laulun maa,
tuonelta sävelet noutaa saa,
kellä on kohtalon arvat?


50-vuotisjuhliinsa LY tilasi Ahti Sonniselta ja Tauno Pylkkäseltä laulusarjat. Tauno Pylkkäsen kahden laulun sarjasta kuoro laulaa tässä konsertissa puhuttelevan Larin-Kyöstin runoon Myrsky sävelletyn teoksen Myrsky tulee (op. 67, nro 2 1962). Laulusarjan ensimmäinen osa on nimeltään Syysaamu (op. 67 nro 1, 1962).

Myrsky: Runo kokonaisuudessaan on puhutteleva. Lihavoitu teksti on sävellyksessä.


Myrsky

Myrsky tulee,myrsky tulee!
Lokkeja, tiiroja ilmassa kirkuen maihin se kantaa,
mustana viivana taivaanrantainen pinta jo pimenee,
purret ja jaalat reivatuin purjein
lahdesta etsivät suojaa, vanassa meri jo kohisee,
miehet kiskovat veneitä maihin,
vaimot huutaen juoksevat rantaa.
 

Myrsky nousee, meri nousee!
Vihreät hirviöt loiskuvin purstoin keinuvat kaareen,
luisuvat ammuvin aukoin, kuohuvin kyljin mereen taas,
tuhansin päin taas syöksyvät ilmaan;
kyttyrämänty se taipuu, jo puuska sen ryskeellä kallioon kaas,
kiiluvin vatsoin hirviöt hyökkää,
tanssien. painien puskee ne saareen.
Vihreet pedot jatkavat matkaa,
runnellut jaalat, pirstotut puut ne nyt taaksensa jättää,
villissä vauhdissa satoja hurjia henkiä saatossaan,
ulvoen niinkuin ruoskitut koirat
kuolassa kidat huiskaen häntää himmeän taivaan taa,
lapset itkevät kasvoilla kauhu.
vaimot siunaten vääntävät kättään.

Myrsky karkaa, myrsky karkaa.
raskaasti raueten, pauhaten puutuvat hirveät harjat,

mutisten moukarin tahdissa, meluten mainingit käy,
airot ja tynnyrit lahdella kelluu,
rannoill’ ei muuta kuin leikoja, lahoja oksia, pirstoja näy,
sorea pihlaja, lasten riemu
ruhjotuin rungoin, maassa on marjat.

Myrsky taukoo, päivä paistaa,
repalepilvet kuin ripset verhoo sen silmäkulmaa,
merta se katsoo, mi hulluna äitinä äsken raivosi
hourun vaahtoa sylkien rantaan,
hillitty henkäys puhkee, jo vesikaarikin hohtavi
ylitse meren kuin kunniaportti
hilliten merta, äitiä julmaa.

Taiteelliset johtajat

Juhlakonserttiin on pyydetty joukko Laulun Ystävien entisiä taiteellisia johtajia. He johtavat omana johtaja-aikanaan esitettyjä lauluja. Lisäksi kuoron kolme nykyistä taiteellista johtajaa johtavat omia kuorojaan.

Timo Lehtovaara johtaa Nils-Eric Fougstedtin sävellyksen Tre sånger om kärleken. Hänen johdollaan kuoro lauloi saman laulun Walesissa kuorokilpailuissa vuonna 2007.

Märt Krell toi aikanaan LY:n ohjelmistoon virolaista musiikkia, johon kuului myös Mart Saarin säveltämä virolainen kansansävelmä Leelo.

Leelo

Mis need ohjad meida hoidvad, meida hoidvad,
mis need köied meida köitvad, meida köitvad,
Mis need ohjad meida hoidvad, meida hoidvad,
sidemed, mis seovad meida, seovad meida,
Ihkame ju ikkest lahti, ikkemest lahti
orjusest ju päästa tahaks, päästa tahaks.

Jarmo Kokkonen oli kahteen otteeseen kuoron taiteellisena johtajana. Hänen aikanaan kuoro sai laulettavakseen vaativia suurteoksia, mm. Kullervo-sinfonian. Konsertissa Kokkonen johtaa Pauli Viljasen salakuljettaman ja kuorolle omistetun teoksen Metsämiehen loihtu, jonka on säveltänyt virolainen Arvo Ratassepp. Teksti on Kalevalasta, runo XIV. Lavalla on lähes sata miestä. Onhan mukana myös Weterani Weljet.

Teemu Honkasen johdettavana on Toivo Kuulan säveltämä Virta venhettä vie, sävellys, joka on vuosien aikana esitetty lähes 60 kertaa LY:n konserteissa. Tämä puhutteleva sävellys esitettiin kuoron ensimmäisessä konsertissa viimeisenä. Tämänkin kappaleen laulaa LY:n suurkuoro.

Pekka Salminen on toiminut moneen otteeseen kuoron taiteellisena johtajana. Konsertissa hän johtaa Weterani Weljien lauluryhmää Hermannit, joka esittää Ilkka Kuusiston säveltämän ja Uuno Kailaan sanoittaman kappaleen Pieni syntinen laulu.

Kristina Raudanen on Weterani Weljien taiteellinen johtaja. Hän on kuoron historiassa ensimmäinen nainen, jolle on annettu taiteellisen johtajan tehtävät. Konsertissa Raudanen toimii johtajana ja myös solistina. Weterani Weljet esittävät hänen johdollaan kuoron tunnuslauluista Laulu laulusta ja säestää häntä Armolaulussa Pekka Salmisen johdolla.

Kuoron nykyinen taiteellinen johtaja, Juha Järvinen, valitsi tähän osioon johdettavakseen Leevi Madetojan Valkeat kaupungit. Tämän sävellyksen yhtenä valintakriteerinä oli, että Madetoja on säveltänyt todistettavasti kuoron ensimmäisen tunnuslaulun. Nuotti vain on kateissa - harmi.

Sinä kuulet sen soiton

Kantaesityksenä kuullaan runoilijanakin tunnetun Jenni Haukion runosarjaan sävelletty juhlateos Sinä kuulet sen soiton. Sävellyksen nimi on suora lainaus runokirjan nimestä. Timo Lehtovaaraa pyydettiin teoksen säveltäjäksi. Syntyi kolmen laulusarjan kokonaisuus – Sinä kuulet sen soiton, Laakakatajat, haahkat, tyrnit ja Yöllä on ikävä. Kuoroa täydentävät jousikvartetti ja oboe.

Sinä kuulet sen soiton

Jäät lähtevät sinne, missä taivas kumartuu puhuttelemaan merta,
missä vesi ja avaruus yhtyvät
pilvien polvet notkahtavat rantakallioihin
ja selkälokin luut maatuvat kaislikon ohueen multaan.
Arkaa valoa vasten pakeneva lumi huuhtelee syksyisten painolastien jäänteet.
tyhjentyneet siemenkodat joissa vielä rahisee suola,
joita vielä himmeinä leikkaavat meren kivettyneet suomut.
Apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa,
kuolleet ruohonkorret teeskentelevät kevättä,
sade puhaltaa niiden päälle koivujen siitepölyä.
Tämä on huhtikuun likinäköisiä odotuksia tihkuva melodia
jäät lähtevät ja niin synnyt sinä.

sinä kuulet sen soiton –

Laakakatajat, haahkat, tyrnit,
rahkasammalta kasvavat kalliot
vanhan meren loppumaton kohina
Vain tämä silmiini kivettynyt maisema
jää jälkeeni,
veteen heitetyn kiven synnyttämä aaltoilu,
kaarenkestoinen onni, täydellinen.

Yöllä on ikävä avaruuttasi.
Unessa puhallan pehmeään niskaasi,
laulan sinut pajulinnuksi huhtikuun aamuun.

Sibelius 150 vuotta

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tämä on otettu huomioon laajasti koko suomalaisessa musiikkielämässä. Niin myös Mieskuoro Laulun Ystävät. Konsertissa kuoro esittää Sibeliuksen opussarjan 18, johon kuuluu kuusi sävellystä. Alkuaan tässä sarjassa oli yhdeksän laulua, joista SIbelius myöhemmin poisti kolme kappaletta. Kuoron laululistalla Sydämeni laulu on kärkikymmenikössä ja se oli mukana ensimmäisessä konsertissa vuonna 1915.

Opussarja 18

  • Sortunut ääni (1898)
  • Terve kuu (1901)
  • Venematka (1893)
  • Saarella palaa (Työnsä kumpaisellaki) (1895)
  • Metsämiehen laulu (1899)
  • Sydämeni laulu (1898)
Juhlakonsertin päättää Isänmaalle-teos, joka alkujaan kuului kyseiseen opussarjaan. Tästä sarjasta Sibelius poisti myöhemmin kolme kappaletta, joihin kuului ko. laulu. Teos liittyy läheisesti kuoron historiaan. Vanhan laulutalon nuottivarastosta löytyi aikoinaan säveltäjämestarin kirjoittama alkuperäinen nuotti Isänmaalle. Nuotti on arkistoituna Sibelius-museoon. Todisteena nuottikirjoituksesta siitä osa on painettuna kuviona kuoron juhlasolmiossa. Ja perinteitä noudattaen konsertti päätetään salista mukaan kutsuttujen laulajien kanssa Finlandiaan.